Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sähköasentaja Satu Nisusta tuli luksustekstiilien valmistaja, joka aluksi vihasi kangaspuita ja häpesi yleellisten tuotteidensa tekoa

Maailmannäyttelyyn Dubaihin töitään vienyt tekstiilitaiteilija Satu Nisu saa inspiraationsa Puijolta.

Lokakuussa tekstiilitaiteilija Satu Nisua, 33, ei jännittänyt, vaan pelotti "ihan sikana". Hän oli mukavuusalueensa ulkopuolella, kun edessä oli matka Dubaihin Maailmannäyttelyyn, jossa hänen luksustekstiilinsä ovat esillä Suomen paviljongin vip-tilassa.

– Maailmannäyttely on ollut tosi pitkä prosessi, ja sitä on odotettu kolme vuotta. Avajaisseremoniaa katsoessa liikutuin: nyt se tapahtuu! Ne ovat isoimmat messut, joissa voi olla esillä. Se on kunnia.

Nisun työt on huomioitu kansainvälisesti aiemminkin. Vuonna 2019 Vogue esitteli numeroissaan ylellisiä sisustustuotteita ja Tatler-lehti toi luksusviltit esille kolmessa numerossaan. Vuonna 2019 Portugalilainen designbrändi Brabbu kiinnitti Nisun suunnittelijatiimiinsä, jossa hän suunnittelee ja valmistaa oman sisustustekstiilimalliston.

Sähköasentajaksi opiskellut ja myymälävastaavana työkaluliikkeessä työskennellyt Satu Nisu päätti, ettei halua myydä porakoneita lopun elämäänsä ja halusi muuttaa elämänsä.

– Rakastan sisustamista ja halusin sisustussuunnittelijaksi. Pääsin Toivalan Ingmanille opiskelemaan ja irtisanoin itseni. Ensimmäisenä päivänä näin luokassa kangaspuut ja tajusin olevani väärässä paikassa. Sisustussuunnittelua oli vain pari kurssia ja koulutus painottui tekstiileihin. Ajattelin: "Ei helvetti, tämän takiako irtisanoin itseni? Mitä olen tehnyt?!"

Opettaja houkutteli Nisun jäämään, sillä tämä voisi ajatella laatikon ulkopuolelta, kun ei tiedä "mikä on normaali viltti". Hän jäi ja keksi designinsa. Kaikki Nisun työt olivat erilaisia kuin muilla. Ingmanin jälkeen hän haki Helsinki Design Schooliin, jossa opettaja ja sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedt ilmoitti, että sisustustaiteilijaa Nisusta ei tule, mutta hän on luonut aarteen, jota lähdetään viemään eteenpäin.

– Kaisa auttoi kehittämään tekstiiliä ja viemään sitä eteenpäin. Hän oli mentorini. Vuonna 2017 tulin Habitaressa julki näiden kanssa. Kaisa ei nähnyt menestystäni, sillä hän kuoli pari kuukautta ennen Habitarea.

Nisu rakastaa suunnittelua: huoneiden, tilojen, tekstiilien.

– En lue lehtiä tai seuraa trendejä. Inspiroidun mistä vain ja milloin vain. Usein inspiroidun luonnosta.

Maailmannäyttelyyn päätyneen tekstiilin inspiraatio on tullut Puijon metsistä.

– Kosketin luonnon pintoja: kiveä, kaarnaa, sammalta. Jokainen tuntuu eriltä. Luonto, värit ja muodot elävät, niistä tulee vahva fiilis. Elävä pinta oli lähtökohtanani. Kävelen töihin joka aamu ja ilta Puijon metsän kautta. Siellä herään ja voimaannun tai nollaan ajatuksia.

Marraskuussa kahden viikon Maailmannäyttely-matkaltaan palanneen Nisun kädet ovat töitä täynnä. Töiden suunnittelu voi alkaa väriyhdistelmästä, jolle etsitään materiaaleja ja kankaita, joita työstää. Seiniin, tuoleihin ja viltteihin tulevia tekstiilejä Nisu käy leikkaamassa pieniksi ympyröiksi suutarilla.

– Seinään menee kymmeniätuhansia kangaspaloja, joten vuokraan suutarin konetta. Kun leikkasin prototyypin kangaspalat käsin, sain kaksi jännetuppitulehdusta.

Pienet ympyrät muotoillaan ja kudotaan villapohjaan yksi kerrallaan.

– Valmista syntyy noin 40 senttiä päivässä, siihen menee noin kuusi tuntia. Enempää ei pysty kerralla. Olen urallani tehnyt varmasti miljoonia palasia.

Miltä tuntuu valmistaa luksusta?

– Alussa hävetti: minä maalaistyttö teen ylellistä ja arvokasta tekstiiliä. En kehdannut sanoa, että teen 2 000 euron vilttejä, koska en ole henkilönä samaa kategoriaa tai niin ylellinen kuin tuotteeni. En käytä merkkivaatteita, joten voinko tehdä tuhansia maksavia tekstiilejä? Oli henkisesti kova paikka päästä tuon yli.

Nyt Nisulle kuulee ihastusta siitä, että tuotteen takana on persoona.

– Olen maanläheinen. Minussa on samaa elämää kuin tekstiileissäni. Nyt kannan ylpeänä sen, että teen luksustekstiiliä. Tämä on suomalaisen käsityönhinta ja se maksaa. Materiaalikulutkin ovat kovia. Luksus on uniikkia, kellään muulla ei ole samanlaista. Sitä ei ole pakattu varastoon, vaan sen teko kestää viikkoja.

Kansainväliset ostajat ihmettelevät, mikä tuotteessa on vikana, kun se on "niin halpa".

– Toivon, että näyttelystä poikii jotain ja yritän päästä myös kansainvälisille markkinoille.

Savon Sanomat kysyi lukijoilta maakunnan palveluita, tekijöitä ja tuotteita, jotka olisivat jollain tavoin "pikkuisen parempia". Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin tuotepalkintoja. Vastaajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.