Markus Karjalaisen kolumni: Olet joko puolesta tai vastaan

Markus Karjalainen

Markus Karjalainen

On vaihteeksi päivä, kun tuntuu, ettei maailmamme ole minulle suunniteltu. Henkisen vastakkain asettelun ilmapiiri työntyy eteen kaikkialta. Tänään on Talvisodan alkamisen vuosipäivä, eikä sen ajan yksituumaisuuden hengestä ole jälkeäkään.

Pelkkä sosiaalinen media röynsyineen on kiihkeä luku, jonka ulkopuolella itsenäisen ajattelun ja hiljaisen pohdiskelun kulttuuri rapistuu. Tilanne vain kärjistyy vaikkapa television asiaohjelmiin valittuja mielipidejohtajia kuunnellessa. Suuri osa oman agendansa esittäjistä tuhoaa edellytykset keskusteluun, jossa ei ole tarkoituskaan muuttaa mielipidettä tai päästä jopa yhteisymmärrykseen.

Olen pudonnut hyvin mielin monen tällaisen keskustelun ulkopuolelle. Enhän esimerkiksi osaa toivoa suoraa tietä helvettiin ihmiselle, joka ei halua ottaa koronarokotusta tai kieltää minulta makkaran syönnin. Olisi kuitenkin hauskaa, jos joku muuttaisi mielensä kuultuaan hyvät perustelut.

– Ai, sehän voi olla vain hyvä, kun vaihtaa lihan porkkanaan. Ilmastotekohan se on ja tekee hyvää itsellenikin.

Näin ei tunnu olevan enää mahdollista sanoa ääneen. Haen perusteluja ja koetan myös kyseenalaistaa lukemaani. Silloin voi oppia uutta ja vaikkapa vaihtaa mielipidettään.

Suurin asia on ympäristömme kohtalo. Henkinen ilmasto on muuttumassa niin, että jokainen ympäristöllemme uhrattu pieni ajatus on tärkeä. Jokainen maailman ravintoketju on miljoonien vuosien mittaan rakentunut herkkä polku. Voi tuntua harmittomalta pistää hyttysen tappava aerosoli kesämökin inisevään pilveen. Kuitenkin se on askel pölyttäjien lamaantumiselle ja ilmeinen alku monimuotoisuuden kadolle. Jokainen teko on tärkeä, vaikka toisin todistavia piisaa.

Suomen metsäinen maailma pitää pelastaa jälkipolville.

Syyn ja seurauksen suhde osuu suoraan meihin kaikkiin. Ihan oikeasti: jotain pitää tehdä.

Talvisodassa kaatuneen ukkini metsää hoitaessani (?) olen syyllistynyt monen mielestä korvaamattomiin tihutöihin, mutta en osaa laskea kauniiksi varttunutta männikköä täysin hukkatyöksi. Metsän antimet ovat Suomelle elintärkeä asia, joten sovinnossahan on elettävä kaikkien toimijoiden kanssa. Perustelujen karttuessa ajatuksetkin muuttuvat.

Selvää on, että Suomen metsäinen maailma pitää pelastaa jälkipolville. Senkin voi tehdä kompromissein.

Keskiajan alun Suomessa eli noin 200 000 ihmistä, jotka pysyivät hengissä vaatimattomilla viljelyksillä, kalastamalla ja metsästämällä. Tämän määrän ihmisiä Suomi elättää varmasti, mutta keskiajan ja nykymenon keskellä on toimiva välimuotokin. Ellei satu vastustamaan kaikkea.

Kirjoittaja on urheilu­toimittaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut