Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Miksei limasienistä kirjoiteta koulujen biologian kirjoissa?”

Luonto: Outokumpulainen Marja Pennanen, 64, on intohimoinen pikkusienten ja mikroeliöiden löytäjä ja tutkija.

Outokumpulaisen Marja Pennasen koko elämä on ollut uuden oppimista, eikä opiskelulle näy loppua. Parhaillaan hän pänttää venäjää, jotta voi jonain päivänä matkustaa Pietariin Venäjän tiedeakatemian Komarov-instituuttiin tutustumaan sikäläiseen limasienitutkimukseen.

Limasienet eivät nimestään huolimatta ole sieniä vaan amebamaisia eliöitä. Kasvikuntaan niitä ei luokitella, sillä ne liikkuvat. Ne ovat eläimiä, jotka muodostavat itiöpesäkkeitä hieman kuten sienet itiöemiä.

Limasieniä tavataan esimerkiksi lahonneella puunkannolla tai karikkeella, jopa elävien kasvien pinnoilla. Ne ovat värikkäitä ja muodoiltaan kiehtovia.

Limasienten lisäksi Pennanen harrastaa kotelosieniä, jotka ovat rihmastoja kasvattavia sieniä. Niistä tutuin lienee korvasieni.

Ei hätää, jos et ole limasienistä kuullut. Nimittäin 64-vuotiasta Marja Pennastakin harmittaa, ettei koulun biologian kirjoissa näistä pienistä eliökunnan toimijoista mainita sanallakaan.

Kotelosienet ja limasienet ovat olleet Marja Pennasen intohimon kohde viimeisen 15 vuoden ajan.

Suvussamme on ollut insinöörejä, joten siksi kai päädyin Joensuun teknilliseen oppilaitokseen.

Marja Pennanen

– Olen löytänyt yli sata Suomelle uutta lajia, eli kai voin pitää itseäni huippulöytäjänä, hän nauraa.

Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on tietotekniikka-asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston matematiikan laitokselta valmistunut maisteri.

Jos elämä olisi mennyt jossain kohtaa toisin, hän voisi olla nyt akateeminen sienitutkija, mutta jatko-opiskelupaikka ei hänelle auennut yrityksistä huolimatta.

– Biologiasta olen opiskellut useita kursseja avoimessa yliopistossa, ja väitöskirjan olisin tehnyt tietenkin vähän tutkituista limasienistä.

Pennanen on toimittanut näytteitä Itä-Suomen yliopiston ja suomalaisten museoiden kokoelmiin sekä ulkomaalaisille kollegoille.

Ai, että minä tykkäsin kerätä rouskuja kymmenvuotiaana.

Marja Pennanen

Häntä ihmetyttää, ettei limasienitutkijoita ole Suomessa virallisesti minkään oppilaitoksen palkkalistoilla.

Vertaisryhmänsä hänen on pitänyt hakea ulkomaisista konferensseista Espanjasta ja Ranskasta.

Vuosia sitten sieniretkellään Marja Pennanen löysi ensimmäiset millin kokoluokkaa edustavat kotelosienet.

Uteliaisuus heräsi.

– Raahasin metsässä aina sienikirjaa mukanani, mutta kaikkea ei kirjoista löytynyt. Nettiaikakaudella avautui ”Sienipolku”-niminen sivusto, jossa myös tunnistettiin lajeja. Aloin laittaa sinne digikameralla ottamiani sienikuvia tunnistettavaksi, Marja Pennanen kertoo lähes 20 vuoden takaisista vaiheista.

Olen löytänyt yli sata Suomelle uutta lajia eli kai voin pitää itseäni huippulöytäjänä.

Marja Pennanen

Marja Pennanen on kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen mummo. Vaikka hän on työtön, aikansa hän saa hyvin kulumaan.

Luonnossa hän kulkee paljon, ja aina luuppi on taskussa. Heti kun esimerkiksi puun pinnalla näkyy jotain mielenkiintoista, hän tarkentaa katseensa luupin avulla yksityiskohtiin.

Kiinnostavimmat kappaleet hän nappaa mukaansa kotiin mikroskoopilla tapahtuvaa lajimääritystä varten. Nytkin kaapissa on vielä määrittelemättömiä sienilöydöksiä.

Metsiin Pennanen hurauttaa Outokummun vanhan kaivoksen lähistöllä sijaitsevasta kotitalostaan skootterilla.Hänen kotinsa on kaivoksen henkilökunnan entisiä asuntoja.

Koti kertoo asukkaansa monipuolisesta lukemisharrastuksesta, ja pöydällä komeilevat limasienten klassikkoteokset Les Myxomycetes, joissa on kuvattu ja esitelty yli 500 limasienilajia.

Maailmalla lajeja tunnetaan jo noin tuhat ja Suomestakin noin 250.

Tietokirjailijoiden Marja Härkösen ja Elina Sivosen Limasienet-kirjan ilmestyessä 2011 Suomesta siihen mennessä löydetyt limasienilajit saivat suomenkieliset nimet. Sitä ennen vain sudenmaidolla ja paranvoilla on ollut kansanomaiset lajinimensä.

– Yleisesti ottaen minua suomenkieliset nimet vain sotkevat, koska toimin kansainvälisellä kentällä. Latinalaiset nimet ovat päteviä kaikkialla.