Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Muunsukupuolisuus | Ei mies eikä nainen – "Minulle ei annettu mitään mahdollisuutta löytää itseäni"

Muunsukupuolinen Miiru Mikkonen, 26, haluaisi passiinsa sukupuoleksi vaihtoehdon ”muu”.

Joensuulainen 26-vuotias Miiru Mikkonen ei tunne olevansa mies eikä nainen. Hän kokee itsensä muunsukupuoliseksi. Muunsukupuolisuudella tarkoitetaan sukupuolta, joka ei ole yksiselitteisesti mies tai nainen.

– Muunsukupuolisuus on minulle ainoa suomenkielinen termi, joka on käytettävissä. Itselleni sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio, enkä välitä siitä. Oikeammin voisi ajatella, että olen sukupuoleton. En tykkää siitä, että minusta käytetään sukupuolittuneita termejä, koska ne eivät vastaa identiteettiäni.

Savonlinnasta kotoisin oleva Mikkonen on kyseenalaistanut oman sukupuolensa jo pienestä pitäen. Kaksijakoinen käsitys sukupuolesta oli hänestä koulussa hämmentävä. Mikkonen pukeutui kouluun neutraalisti eikä pitänyt perinteisiä tyttöjen juttuja omanaan.

– En tiennyt silloin muista vaihtoehdoista. Ykkösluokalla ajattelin, että identifioi­dun pojaksi, mutta sekään ei tuntunut oikealta. Minulle ei annettu mitään mahdollisuutta löytää itseäni. Vanhempani ovat todella konservatiivisia. Oli mieslaatikko ja naislaatikko, ja minut työnnettiin naislaatikkoon. Siihen piti sopeutua.

Vasta 20-vuotiaana Mikkonen ymmärsi, että hän voisi olla jotain muuta kuin mies tai nainen.

– Kun muutin Joensuuhun ja rupesin käymään yliopistoa, pääsin piireihin ja löysin mahdollisuuden olla muunsukupuolinen.

Minulla ei esimerkiksi ole henkilöpapereissa oikeaa sukupuoltani.

Miiru Mikkonen

Samoihin aikoihin Mikkonen vaihtoi etunimensä Miiruksi. Alkuperäinen etunimi ei vastannut hänen käsitystään omasta itsestään. Hänestä Miiru tuntui sopivalta ja oli lähellä hänen alkuperäistä ristimänimeänsä. Vanhaa nimeään hän ei halua paljastaa. Se särähtää Mikkosen korvaan joka kerta, kun joku sitä käyttää. Hänen vanhempansa käyttävät vielä ristimänimeä.

– Se on heistä niin vaikeaa opetella käyttämään uutta nimeä. Molemmat sisarukset oppivat sen viikossa. Mummoltani vielä ymmärrän vanhan nimen käytön, hän on kuitenkin yli 70-vuotias.

Kapea kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja lokeroiminen ovat Mikkosen epäilyksien mukaan vaikuttaneet hänen mielenterveyteensä. Hänet on diagnosoitu viisi vuotta sitten vakavasti masentuneeksi.

Vaikka Mikkonen ei koe olevansa mies tai nainen, hänen passinsa on eri mieltä. Juridinen sukupuoli on merkintä väestörekisterissä, ja se näkyy virallisissa asiakirjoissa. Mikkonen toivoisi, että Suomi ottaisi naisen ja miehen rinnalle kolmannen sukupuolen.

– Minulla ei esimerkiksi ole henkilöpapereissa oikeaa sukupuoltani. Se ei ole mahdollista vieläkään. On mentävä syntymäsukupuolen mukaan, joka on väärä sukupuoli.

En osaa luokitella itseäni absoluuttisesti mihinkään.

Miku Pesola

Jos kolmas sukupuoli olisi mahdollinen, Mikkosen passissa lukisi sukupuolen kohdalla ”muu”.

Maailmassa kolmas juridinen sukupuoli on käytössä tällä hetkellä Bangladeshissa, Chilessä, Intiassa, Itävallassa, Kanadassa, Maltalla, Pakistanissa, Saksassa ja Uudessa Seelannissa.

– Nimensä pystyy kuitenkin vaihtamaan satasella, Mikkonen toteaa.

Sukupuolineutraalien vessojen määrää Mikkonen myös lisäisi julkisilla paikoille. Se helpottaisi hänen mukaansa transihmisten elämää. Hän itse käyttää naisten vessoja, sillä niin muut ihmiset olettavat hänen toimivan ulkomuodon perusteella.

– Muilta ihmisiltä tulisi palautetta, jos menisin miesten vessaan, vaikka se itselleni olisi täysin okei.

Lääkärissä käydessään Mikkonen erottelee tarvittaessa kokemansa sukupuolen ja biologisen sukupuolen eli syntymässä sukuelinten perusteella määritellyn sukupuolen.

Transihmiset, kuten muunsukupuoliset ja sukupuolettomat, eivät koe, että he saavat samat oikeudet kuin ihmiset, joiden oma sukupuolikäsitys vastaa syntymässä annettua.

Suomessa virallisissa tietorekistereissä ja asiakirjoissa, kuten ajokortissa, sukupuoli voi olla vain mies tai nainen. Siksi on vaikeaa tilastoida, kuinka moni kokee sukupuolensa joksikin muuksi.

Nykyisen translain mukaan ”henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietolaissa tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön”. Suomi on saanut laista noottia kansainväliselläkin tasolla.

Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Tuula Juvonen kertoo, että toisin kuin trans­ihmisillä, cis­-sukupuolisilla, eli ihmisillä, jotka kokevat olevansa syntymäsukupuolessaan, ei ole ristiriitaa oman juridisen sukupuolensa ja oman sukupuolikokemuksensa ja sukupuolen ilmaisun suhteen. Transsukupuolisten sukupuolen ilmaisu ja juridisissa papereissa oleva nimi ja sukupuoli eivät välttämättä vastaa toisiaan.

– Siitä seuraa arkipäivän ongelmia. Voi tulla esimerkiksi tilanne, jossa transihminen yrittää ostaa ikärajatuotteita, ja hänelle sanotaan, että sinulla on siskosi tai veljesi paperit. Tai sitten heitä voidaan tytötellä tai pojitella, eikä se välttämättä vastaa ollenkaan heidän kokemustaan omasta itsestään. Päivittäisesti toistuvana se on aika rasittavaa, kuluttavaa ja turhauttavaa. He eivät tule nähdyksi sellaisena kuin itse ovat.

Transihmisten kokema seksismi, syrjintä ja väärinsukupuolittaminen voivat Juvosen mukaan tuottaa mielenterveysongelmia.

– Näiden ihmisten elämähän voisi olla ihan kunnossa, jos he saisivat olla sitä mitä he ovat, ja jos muutkin ihmiset tunnustaisivat sen kakistelematta. On hirveän turhanaikaista, että ihmisten arkielämästä tehdään vaikeaa ja temppurataa. Se on ongelma, joka olisi helposti ratkaistavissa.

Nykyinen translaki on säädetty vuonna 2002. Vasta nykyinen hallitus on ottanut hallitusohjelmaansa sen uudistamisen. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on Juvosen mielestä vanhanaikaista ja ihmisoikeuksien vastaista.

– Se, että valtio pakkosterilisoi ihmisiä tai pakottaa heitä valitsemaan lapsentekokyvyn ja sukupuolen korjaamisen välillä vuonna 2021, on täysin kohtuutonta. Sitä ei enää pitäisi olla, Juvonen kertoo.

Sukupuoli-identiteetti sekoitetaan Juvosen mukaan usein seksuaaliseen identiteettiin, vaikka kysymys on täysin eri asioista. Ihmisen sukupuoli ei määrittele seksuaalista suuntautumista.

– Suomessahan puhutaan sukupuolitaudeista, vaikka tosiasiassa pitäisi puhua seksitaudeista. Seksi-sanaa on pidetty säädyttömänä, joten on alettu puhumaan sukupuolesta. Se aiheuttaa kaikenlaista hämmennystä ja sekasotkua.

Huhtikuussa sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Trans ry laittoi liikkeelle Oikeus olla -kansalaisaloitteen, joka pyrkii itsemääräämisoikeuteen perustuvaan translakiin. Suurimpana erona hallitusohjelmaan kirjattuun translain uudistamiseen on tavoite sukupuolen ilmoitusluonteisesta korjaamisesta kaikille 15 vuotta täyttäneille.

– Suomessa sellaisten asioiden, jotka liittyvät sukupuoleen tai seksuaalisuuteen, ajatellaan olevan vain aikuisten asioita. Ajatellaan, että lapset ovat kykenemättömiä tietämään oman sukupuolensa. Tiedämme, että se ajatus ei pidä paikkaansa, Juvonen kertoo.

– Jotkut lapset alkavat jo 2–3-vuotiaina puhua vanhemmilleen omasta sukupuolestaan vastoin sitä, miten heidät on syntymässä määritelty. Jos vanhemmat väittävät vastaan, lapsi oppii vain pitämään suunsa kiinni, eikä se muuta lapsen sisäistä tilannetta miksikään. Näitä lapsia tulisi kuunnella ja heille tulisi antaa tilaa kokea sukupuolensa sellaiseksi kuin he itse kokevat.

Lapset voivat aikuisten tavoin kokea kuuluvansa johonkin muuhun kuin tytön tai pojan sukupuoleen. Heitä ei Juvosen mielestä tulisi lokeroida väkisin. Hän kertoo, että lasten juridisen sukupuolen korjaaminen ei tarkoita sitä, että heille tehtäisiin kirurgisia operaatioita. Kysymys on merkinnästä virallisissa asiakirjoissa, kuten passissa.

– Olen kuullut sellaisesta lapsesta, joka käytti itsestään nimeä Tarzan-prinsessa. Hän ei halunnut rajata itsestään kykyjä ja mahdollisuuksia ja tekemisen tapoja. Olisi tärkeää, että tällaiset lapset saisivat koulussa vahvistusta siihen sukupuoleen, johon he tuntevat kuuluvansa. Jos lasten koko energia menee taistelemiseen oman sukupuolensa tai ympäristönsä kanssa, se energia on pois koulunkäynnistä, hyvistä arvosanoista, tulevista opiskelupaikoista ja työpaikoista.

Ravintola-alalla työskentelevä Miiru Mikkonen kertoo kohtaavansa lähes päivittäin asiakkaita, jotka puhuttelevat häntä väärällä sukupuolella.

– Yleensä vanhemmat ihmiset käyttävät alentavaa kieltä, kuten tytöttelyä. Ihmiset myös olettavat, että muunsukupuoliset eivät näytä ulkoisesti kummankaan sukupuolen edustajalta. Työyhteisöt sen sijaan ovat olleet avoimia ja vastaanottavaisia.

Keskusteleminen trans­ihmisen kanssa ei Mikkosen mukaan ole vaikeaa. Hän korostaa, että sukupuoleen liittyvistä asioista voi yhä puhua, kunhan ensin miettii, mitä puhuu.

– Kieli uudistuu, ja uusia termejä tulee koko ajan. Käyttäkää niitä. Koskaan ei pitäisi olettaa mitään toisesta ihmisestä, varsinkaan sukupuolta. Minulta voi tulla kysymään ihan vapaasti.

Mikkonen toivoo, että muiden ihmisten asenteet transihmisiä kohtaan muuttuisivat. Transsukupuolisuudesta tulisi hänen mielestään puhua enemmän ja ääneen tulisi päästä niiden, jotka kokevat kuuluvansa transihmisiin.

Roolipelaamista, larppaamista ja teatteria harrastava Mikkonen on löytänyt harrastepiireistään turvallisen ympäristön. Niissä hän kokee saavansa olla sellainen kuin on. Harrastuksissaan hän on tutustunut myös joensuulaiseen 26-vuotiaaseen Miku Pesolaan.

Pesolakaan ei koe kuuluvansa oikein minkään sukupuolitermin alle. Sukupuolesta on tullut hänelle yhdentekevä.

– Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sukupuolella on merkitystä. Jos joku kysyy minulta, että mihin sukupuoleen identifioidun, en osaa oikein vastata.

Pesola pitää suomen kielen hyvänä puolena sitä, että siinä ei ole sukupuolitettuja pronomineja. Sukupuolta kysyvissä kyselyissä hän valitsee vaihtoehdon ”muu”, jos sellainen on tarjolla.

– Muutama vuosi sitten olin kovasti sillä linjalla, että olen transnainen, mutta mitä enemmän tutkiskelin itseäni, sitä enemmän olin siitä epävarma. En osaa luokitella itseäni absoluuttisesti mihinkään. Ole päätynyt siihen tulokseen, että ainakaan mieheksi en itseäni koe. Minut mielletään lähtökohtaiseksi maskuliiniseksi ulkonäön perusteella. Se on ihan ymmärrettävää.

Lokeroinnista naiseen ja mieheen tulisi Pesolan mielestä päästä eroon. Hän korostaa, että kaikki voivat käyttää esimerkiksi naisille suunniteltuja vaatteita.

Pesola kohtaa harvoin ennakkoluuloja muilta ihmisiltä suoraan. Hän on ajoittain pukeutunut itsekin naisille oletettuihin vaatteisiin, ja se on herättänyt ohikulkijoiden huomion.

– Jossain pikkujouluissa ystävältäni on kysytty, että miksi Mikulla on mekko päällä. Mietin, että onko sillä niin iso merkitys, olenko tässä tilanteessa mies vai nainen.

Sekä Pesola että Mikkonen ovat kokeneet omasta kehostaan sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriidan aiheuttamaa pahan olon tunnetta.

– Lähinnä silloin kun sitä tulee ajatelleeksi, Pesola kertoo.

– Kun keho ei vastaa omaa käsitystä, niin se tuntuu vain väärältä. Sen kanssa vain pitää osata elää, Mikkola toteaa.

Mikkonen kertoo, että hän ei voi mennä sukupuolenkorjausleikkauksiin masennusdiagnoosinsa takia. Jos hän muuttaisi itsestään jotain, hän hankkiutuisi rinnoistaan eroon ja lopettaisi kuukautiset.

Pesola on harkinnut sukupuolenkorjaushoitoja paljon ja muuttaisi itsestään omien sanojensa mukaan kaiken, mutta hän kokee leikkausprosessin pelottavaksi.

– Leikkaus on aika äärimmäinen ratkaisu. On hyvä, että korjausleikkausten prosessi on pitkä. Ne ovat kuitenkin peruuttamattomia operaatiota. Hormonihoidotkin auttavat todella paljon. Niihin tulisi päästä helpommin, Mikkonen sanoo.

– Pitkässä leikkausprosessissa pystyy miettimään asiaa. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla monimutkainen tai vaikea sille henkilölle, joka haluaa korjata sukupuolensa. Transpolille tulisi saada lisää resursseja, Pesola kertoo.

Sekä Miiru Mikkonen että Miku Pesola ovat sitä mieltä, että Oikeus olla -kansalaisaloite olisi hallituksen uuden translain sisältöä laajempi ja parempi ratkaisu. Tärkeimpänä uudistamiskohtana he kuitenkin pitävät vaatimusta todistaa lisääntymiskyvyttömyydestä.

– Minulla ei ole mahdollisuutta korjata juridista sukupuoltani, koska pelkään sterilisaatiota. Vaikka minulle ei ole tarvetta nyt hankkia lapsia, niin se, että mahdollisuus siihen poistetaan kokonaan, on väärin. Pakkosterilisaatio on ihmisoikeuksien vastaista, Mikkonen kertoo.

– Yleensä poliittisessa keskustelussa yritän ymmärtää kaikkia osapuolia, mutta tässä asiassa en tajua sitä logiikkaa, joka tämän taustalla on.