Seppo Konosen kolumni Paremman kohtelun toivossa

Jonain joulun ja uudenvuoden välipäivän iltana surffailin televisiokanavilla ja törmäsin näin sattumalta vanhaan tuttuun, Yhdysvaltain takavuosien ulkoministeriin Henry Kissingeriin, joka Alfa-tv:ssä muisteli kokemuksiaan presidentti Richard Nixonin ulkopoliittisena välikätenä 1970-luvulla.

Viime aikoina on meillä Suomessakin puhuttu paljon Venäjän nykyjohdon tiukentuneesta asenteesta läntistä maailmaa kohtaan, ja hätkähdin Kissingeriä kuunnellessani, miten vähän Kremlin herrojen asenne on muuttunut puolessa vuosisadassa kylmän sodan oloista. Kissingerin mukaan Leonid Brezhnevin kuten muunkin neuvostojohdon uhittelu pohjautui heidän henkiseen alemmuudentunteeseensa: he halusivat tulla huomioiduksi tasavertaisina kumppaneina tärkeissä neuvottelupöydissä lännen johtajien kanssa.

”Tasavertaisina” – juuri tuo sama sanahan on toistunut nyt Vladimir Putinin lausunnoissa televisiokameroiden edessä. Putin ja hänen lähipiirinsä tuntevat sisimmässään, että Neuvostoliiton hajottua länsimaat eivät anna Venäjälle sitä arvoa, joka sille heidän mielestään maailmanpolitiikassa kuuluu ja vaativat korjausta asiaan.

Uuden kylmän sodan aalto on pyyhkinyt maapallon rannoilla jo tovin, aina 2000-luvun ensivuosilta, jolloin Vladimir Putin valittiin hoipertelevaisen Boris Jeltsinin jälkeen Venäjän presidentiksi. Ensivaiheessa Suomenkin johto ja elinkeinoelämä olivat sitä mieltä, että oli mainiota, kun naapuriin saatiin kuri ja järjestys.

Kysymys kuuluu: palattaisiinko suurvaltasuhteissa taas toivottuun suojasään aikaan, jos Joe Biden, Boris Johnson, Emmanuel Macron tai Saksan uusi liittokansleri Olof Scholz alkaisivat julkisuudessa kehua, miten mainio ja mukava kaveri heillä on Moskovassa ja nostaa näin Putinin loukattua itsetuntoa?

En usko, että lännen kehuista olisi apua tässä tilanteessa. Venäjän kaikkivoipana johtajana Putin on kahden vuosikymmenen aikana valikoinut itse seuransa ja kaverinsa tavalla, jota lännessä on mahdoton hyväksyä. Omia kansalaisiaan kurittavat ja kuristavat Syyrian Bashar al-Assad tai Valko-Venäjän Aljaksandr Lukashenka; mukavampaakin juttuseuraa on Joe Bidenille ja kumppaneille kyllä tarjolla.

En usko, että lännen kehuista olisi apua tässä tilanteessa.

Venäjällä tieto on valvottua, joten omille kansalaisilleen Putin voi maalata aina vain mustempia uhkakuvia, miten länsi on valmistelemassa joka suunnalla sotaa sitä vastaan. Si vis pacem, para bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan, näinhän tiesivät jo muinaiset roomalaiset.

Vihollisella pelottelu on tehokkain tapaa pitää kotijoukot kurissa, eikä Putin ole ensimmäinen tai viimeinen, joka tähän konstiin turvautuu. Totuus on kuitenkin se, ettei täällä lännessä ole kuultu kenenkään valtionpäämiehen esittävän Venäjälle mitään muita aluevaatimuksia kuin sen, että Venäjä jättäisi itsenäisen Ukrainan rauhaan, vetäisi joukkonsa sen alueelta ja pysyttäytyisi kiltisti omien rajojensa sisällä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien aiempi artikkelitoimittaja.

Mainos: Skanska Talonrakennus Oy

Mainos: Savon Sanomat

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut