Kun ensimmäisen kerran Arizonan osavaltiosta kotoisin olevan Isabellan koulussa julistettiin lockdown-tila, hän oli kuusi- tai seitsemänvuotias.
Lockdown tarkoitti sitä, että tiloissa epäiltiin olevan uhkaava ja aseistettu henkilö. Jokaisen oppilaan tuli mennä pulpetin alle suojaan ja luokkien ovet lukittiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuoleman pelko tuli Isabellalle konkreettiseksi.
Isabella kertoo tarinansa, koska hän tietää monien haaveilevan elämästä Yhdysvalloissa. Monien mielikuvat maasta eivät kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta. Hän myös esiintyy jutussa vain etunimellään, sillä hän pelkää ettei saa töitä, jos kertoo kokemuksistaan koko nimellään.
Yhdysvalloissa Isabella työskenteli 17-vuotiaana ravintolassa. Entisen työpaikan koulutuspäivillä oli osio, missä he kävivät läpi, miten kuuluu toimia joukkoammunnassa.
– Esimerkiksi jokaista asiakasta, jolla oli suuri laukku, tuli erityisesti pitää silmällä uhkaavan käytöksen varalta. Suuriin laukkuihin mahtuu joukkotuhoase.
Keväällä 2021 Isabella muutti Roomaan opiskelemaan urheilujohtoa (masters of sports management). Hän ei koskaan istu selkä sisäänkäynnille päin. Ravintoloissa hän valitsee sijaintinsa niin, että pääsee nopeasti ulos ja näkee kaikki asiakkaat.
Mistä tiedät, että se ei yhtäkkiä ota asettaan esiin ja ala ampumaan ihmisiä?
Myös hänen yhdysvaltalainen opiskeluystävänsä istuu aina luokan takapenkeillä samasta syystä. Sieltä pystyy näkemään kaikki, ketkä tulevat sisään ja todennäköisyydet selviytymiseen ovat korkeammat.
Nyt Isabella istuu Rooman Colosseumin edessä pimenevässä illassa, ja ympäriltä kuuluu huomiota herättävän kovia ääniä.
– Ei hätää, ne olivat raketteja, eivätkä aseita, olemme turvassa, toteaa Isabella ohimenevän kepeällä äänellä ennen kuin toimittaja ehtii edes reagoida tilanteeseen.
Tämä 24-vuotias opiskelija on kasvanut maassa, jossa on oppinut päättämään sekunneissa, pitääkö juosta henkensä edestä vai ei.
– En uskonut selviäväni yläkouluiästä hengissä. Meillä on tosi korkeat itsemurhatilastot nuorten keskuudessa, ja no… muutenkin nuoret ovat masentuneita, ja jos on todella masentunut, niin ei varmaan auta se, ettei usko selviävänsä yläkoulusta ilman ampumavälikohtausta.
Jokaista asiakasta, jolla oli suuri laukku, tuli erityisesti pitää silmällä.
Isabella kasvoi 7,3 miljoonan asukkaan osavaltiossa, Arizonassa. Hän kuvailee Arizonaa rauhalliseksi.
– Viimeisin joukkoampuminen oli vuonna 2017. Arizonan läheinen osavaltio Texas poisti tänä vuonna yhden viimeisistä aselaeistaan. Aseen kantaminen on siis mahdollista julkisella paikalla.
Isabellassa se herättää vihan ja pelon sekaisia tunteita.
– Kuvittele, että olet vaikka viettämässä iltaa ja joku tuntematon suuttuu. Mistä tiedät, että se ei yhtäkkiä ota asettaan esiin ja ala ampumaan ihmisiä? Ei voi tietää.
Isabella ei ole itse ollut tällaisessa tilanteessaan, mutta hänen tuttavapiiristään on menehtynyt henkilö joukkoampumisessa.
Kaikki ne mahdollisuudet tulevat kuitenkin valtavalla henkisellä taakalla .
– On aina surullista, kun jotain sellaista tapahtuu. Mutta jotenkin siihen on joutunut tottumaan, kun ne ovat niin yleisiä.
Lapsuudesta lähtien yhteiskunta on opettanut Isabellaa huomaamaan signaaleja ja laittamaan yksityiskohtia yhteen vaaratilanteiden varalta. Jokainen julkisella paikalla vietetty hetki tarkoittaa selkärankaan ajansaatossa iskostunutta selustan varmistamista ja turvaamista hätätilanteiden varalta.
– Kärsin ahdistuksesta lapsuudesta johtuen. Koko ajan läsnä olevan kuoleman pelon takia en halua kasvattaa tulevaisuudessa lapsiani Yhdysvalloissa, Isabella tuumii.
Opiskelunsa suorittamisen jälkeen hän ei ole innokas palaamaan Yhdysvaltoihin.
– Kaikesta huolimatta Amerikka on hieno maa, jossa on paljon mahdollisuuksia. Kaikki ne mahdollisuudet tulevat kuitenkin valtavalla henkisellä taakalla, jota aikaisempi sukupolvi ei ymmärrä.
Mitä Isabella haluaisi sanoa suomalaiselle nuorelle, joka haaveilee muutosta Yhdysvaltoihin?
– Matkusta ensiksi sinne lyhyeksi ajaksi, ennen kuin teet mitään virallista muuttopäätöstä. Näin voit nähdä, voisitko sopeutua Yhdysvaltoihin vai et.
Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.