Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nuorten toimituksen Auli Korhosen kolumni | Lapin reissulla autoradiosta soineen Shawn Mendesin lyriikat jumittuivat takaraivooni – "Koin suurta tunnemyrskyä tajutessani, millaisia luurankoja Suomi-neidollakin on kaapissaan"

Syksyllä 2021 olin ystävieni kanssa autoilemassa Lapissa. Ajoimme saamelaismaiden läpi kohti Norjaa. Antaessani katseeni levätä luonnon luomissa majesteettisissa maisemissa, laulaja Shawn Mendes rukoili armoa Mercy-kappaleellaan.

”Please have mercy on me, take it easy on my heart.”

Pohdin ääneen: “Näinköhän saamelaisetkin ovat ajatelleet, kun Suomen valtio on repinyt lapset pois kodeistaan, kieltänyt käyttämästä äidinkieltään ja häpeäleimannut heidän kulttuurinsa. Antakaa armoa, säästäkää sydämiämme.”

Laulun sanat ja saamelaisten kohtalot pyörivät ajatuksissani, kuin vanha filmirulla. Koulun oppitunneilta mieleeni olivat jääneet lähinnä saamelaiskäräjät, alkuperäiskansalaisuus ja poronhoito. Tietoni huusivat vajavaisuutta. Päädyin tutkimaan netistä, mistä mollisävytteinen mieleni johtui. Lukuisten artikkeleiden ja raporttien lisäksi sain tietoa saamelaisten tilanteesta Eatnameamet – Hiljainen taistelumme -dokumentista (2021).

Aiheen pyöriessä mielessäni kyselin sukupolveni edustajilta tietojaan saamelaisten historiasta. En ollut ainoa, kenen tiedot olivat vähäiset. Koulupenkeillä epäonnistuttiin kertomaan kattavasti Suomen sisäisestä kolonialismista, saamelaisten sortamisesta ja sen laajoista vaikutuksista nykypäivässä.

Saamelaisten kohtelu on ohitettu muutamalla sivulla oppikirjoissa ja pyyhitty maton alle julkisessa dialogissa. Dialogin puute johtuu mahdollisesti siitä, että menneisyyden virheitä tapahtuu tänä päivänäkin. Koin suurta tunnemyrskyä tajutessani, millaisia luurankoja Suomi-neidollakin on kaapissaan. Niiden päivänvaloon tuonnin prosessi on raskas, mutta välttämätön.

Saamelaiset ja heidän historiansa ansaitsevat tulla tunnetuksi Suomen valtaväestön keskuudessa. Lisäämällä tietoa vähennetään saamelaisten kokemaa vihapuhetta. Tilanteet ovat äityneet niin pahaksi, että opiskelijat eivät halua kertoa edes syntyjuuristaan.

Mielenterveysongelmat saamelaisten keskuudessa ovat hälyttävän yleisiä. Toisaalta onko ihmekään? Käsittelet sukupolven ylittävää traumaa, eikä mielenterveyspalveluita ole tarjolla äidinkielelläsi. Sukusi vuosikausia asuttamat maat uhataan viedä ja elinkeinosi tulevaisuus on vaakalaudalla. Kotiseutualueesi asioihin vaikuttavat ihmiset, joidenka pääprioriteetit vaikuttavat olevan Excelissä näyttävät numerot. Ei minusta ole ihme, jos jo näiden tekijöiden summa heikentää uskoa tulevaisuuteen.

On absurdia, että saamelaisten tietotaitoja ei huomioida ilmastonmuutoksen seurauksien hallinnassa niin kattavasti kuin voitaisiin. Valtioneuvoston raportissa SAAMI – Saamelaisten sopeutuminen ilmastonmuutokseen (2020) käy ketään yllättämättä ilmi ilmastonmuutoksen vaikutuksien näkyvän erityisesti heidän elinympäristössään. Saamelaisia tulee ottaa laajemmin mukaan ympäristöpolitiikan päätöksentekoon. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC, 2022) tuorein raportti antaa arvoa myös alkuperäiskansojen ympäristöntietämykselle.

Tulevaisuus sentään näyttää auringon säteitä pilvien raosta. Saamelaiskäräjälaki on tarkoitus uudistaa tämän hallituskauden aikana. Valtioneuvosto asetti 28.10.2021 alkavaksi totuus- ja sovintokomission, joka kokoaa tietoa saamelaisten syrjinnästä. Kartoitetut tiedot ovat tarkoitus tuoda kansalaisten tietoisuuteen.

Toivon, että lakiuudistuksen ja komission selvityksen myötä Suomen valtio vihdoin ratifioi ILO 169-sopimuksen ja pyytää anteeksi suomettamismenetelmiään. Menneisyyden virheet täytyy käsitellä, tietoisuutta lisätä ja tulevaisuutta parantaa.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.