Minulle tuli kesken opiskeluvuosieni tärkeäksi erään maakuntalehden puhelinmyyjä. Hän osasi soittaa kesän jälkeen ja kysellä, olenko jo palannut kaupunkiin ja ottaisinko pätkän lehteä opiskelijahintaan. Samalla vaihdettiin kuulumiset ja tuli tunne, että olin kuin olinkin tärkeä ja odotettu asiakas. Olen toisaalta myös kerran tilannut lehden puhelinmyyjältä, joka luetteli sanoja ilmeisesti suoraan paperilta tavaten ja ääni väristen. Saatoin olla hänen ensimmäinen asiakkaansa. Hän ilahtui ja ehkä vähän yllättyikin tilauksesta.
Aivan toisenlainen kokemus sattui kohdalle, kun lahjoitin luotettavana ja vakaana pitämälleni avustusjärjestölle pienen summan rahaa verkossa Ukrainan sodan alettua. Olin lukenut ja omaksunut uutisjutut, joiden mukaan tavaralahjoitukset eivät välttämättä löydä oikeaan osoitteeseen. Halusin auttaa sen verran kuin pystyin eikä tarkoitus ollut siitä sen kummempaa meteliä pitää.
Sitten eräänä päivänä soi puhelin. Miellyttävä ja selvästi kouliintunut puhelinääni kertoi, miten hienoa oli, että olin lahjoittanut rahaa. Muutaman sujuvan ja ylitsepursuavan korulauseen jälkeen tuli se kohta, joka lehtimyyntipuhelussa saavutetaan, kun kaikki ihanat, hyödylliset ja tarpeelliset tuotelahjat on lueteltu. Kysymys kuului, alkaisinko kuukausilahjoittajaksi järjestölle.
Kerroin totuudenmukaisesti, että minulla on eräs avustuskohde, jota olen tukenut usean vuoden ajan kuukausilahjoituksella, ja aion jatkaa niin. Sanoin, että muihin kohteisiin laitan muutamia euroja aina kun mahdollista, mutta toiseen kuukausilahjoitukseen en voi sitoutua. Perustelin asiaa hyvinkin henkilökohtaisesti. Seurasi vakuuttelua siitä, miten helppo on lopettaa, jos vaikka vain hetkeksi sopisin järjestelystä. Vastasin asiallisesti, että ei kiitos siltikään, ja että lopetan nyt puhelun, hyvää päivänjatkoa.
Minulle tuli paljon surullisempi fiilis kuin monen lehtimyyjän soiton jälkeen. Vaikka kuinka oltaisiin hyvällä asialla, ihmisen äänestä pitää osata kuulla, milloin on menty tietyn rajan yli. Laitoin jo järjestölle sähköpostin ja pyysin poistamaan tyhmyyksissäni antamani yhteystiedot. Jatkossa teen lahjoituksia vain sillä ehdolla, että puhelimeni ei soi lisärahan toivossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin myös puhelinmarkkinoinnin kieltämistä kokonaan.
Minulle tuli paljon surullisempi fiilis kuin monen lehtimyyjän soiton jälkeen.