Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jukka-Pekka Räsäsen kolumni Öykkäröivää naapuria sietää hetken aikaa – mutta liika on liikaa

On hankala elää naapurustossa, jota terrorisoi todellisuudesta vieraantunut, suuruudenhullu kääkkä.

Hän haikailee nuoruusvuosiinsa, jolloin suvullaan oli maita ja mantuja, ehkä arvostustakin.

Itse hän on pilannut maineensa epärehellisyydellään.

Kerran naapuri tuli pihallemme rettelöimään. Oltiin muka riitaa haastettu, heitelty roskia hänen pihalleen.

Itsehän se oli terassinsa sotkenut. Vei kuitenkin ”kostoksi” kännipäissään pihastamme E-sarjan Mersun, eikä suostunut palauttamaan.

Vielä ehdittiin sen jälkeenkin kuskin paikalle kertaalleen istahtaa, mutta siitä hyvästä se halusikin auton lisäksi vielä peräkärryn ja oikeuden lumilingon käyttöön.

Ja korvauksia aiheutetusta mielipahasta.

Ei sille öykkärille arvannut vastaankaan laittaa.

Vuosien ajan piti mielistellä ja kehua ohikulkijoille, miten menestynyt naapuri onkaan.

Vaikka kaikki tiesivät, että se oli juonut aikaa sitten työnsä ja hakkasi viikonlopun pimeinä tunteina vaimoaan ja lapsiaan.

Jos se ei olisi niin mulkku, saattaisi jopa säälittää.

Eihän sen penskat saaneet oikein edes kotoaan poistua, korkeintaan isäänsä ylistämään.

Viemänsä Mersunkin se jätti vain pihalle ruostumaan ja pajua kasvamaan.

Nyt se on toisen naapurin kiusana. Siirsi jo muutama vuosi sitten aitaa kauemmas omasta talostaan naapurin tontille.

Väitti, ettei tiennyt asiasta mitään, jotkut lapset muka siirtäneet.

Mutta kaikkihan totuuden arvasivat, naapurin ukko se oli. Ei siihen kukaan silti puuttunut. Sehän myi hyviä muikkuja, mitä tuota suututtamaan.

Viimeisimmässä kiivailussaan se rynnisti jo kirveen kanssa päin naapurin ovea.

Ympäripäissään – taas. Huusi mennessään, että se on henki hangella jokaisella, joka väliin uskaltaa tulla.

Sitä se huusi ja ruosteista halkojaansa heilutteli. Mutta eipä tainnut päästä naapurin Zetoria pidemmälle.

Jos se ei olisi niin mulkku, saattaisi jopa säälittää. Lerpahtanut vanha ukko, jolla käsikin jo vapisee.

Valehtelee silmät ja korvat päästään. Hakkaa perhettään ja naapureitaan, varastaa ja rikkoo näiden omaisuutta.

Uhkaa polttaa koko naapuruston, jos hänen tekoihinsa puututaan.

Ja kun joku pohtii vartiointifirman tarjousta kodin turvajärjestelmästä, tämä öykkäri kiihdyttää uhkailujaan.

Varashälyttimet ja kamerat eivät kuulemma edistä naapurisopua. Ne luovat uhkakuvan, johon hänen on ehkä vastattava.

Millä se vastaa? Raukka esittelee moottorisahaansa, mutta eihän sillä ole edes bensaa sitä pyörittämään.

Mutta kaikkensa se vielä koittaa.

Se tulee työntämään postilaatikot täyteen käytettyä paskapaperia. Se tulee pihan varteen karjumaan ja takomaan heikentyneillä nyrkeillään ovea.

Se riehuu, rellestää, uhkailee ja huutaa.

Sitä ei pidä säikähtää, sitä ei pidä kuunnella. Sillä sisään öykkäri ei pääse.

Ja kunhan vartiointifirman kanssa on päästy sopimukseen, se ei uskalla enää yrittääkään.

Pöhöttynyt piruparka.