Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Savolainen maailmanmestari loukkaantui pahasti, mutta kuntoutui ennätysajassa – "Lääkäritkin olivat ihmeissään"

Paha onnettomuus oli päättää Kirsi Kainulaisen uran. Maailmanmestari kuntoutui vammoistaan ällistyttävän nopeasti.

On absurdia, että yhtä aikaa voi olla sekä hyvää että huonoa tuuria. Vuosi sitten iisalmelaisella ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulaisella oli molempia matkassa.

Oli elokuun viimeinen viikonloppu ja Kainulainen oli lähdössä hyvistä asetelmista kauden viimeiseen Superstock 600-kuutioisten luokan SM-osakilpailuun mitalinkiilto silmissä Jurvan Botniaringillä.

Tummat pilvet nousivat moottorikeskuksen ylle ja kisa ajettiin rankassa vesisateessa.

Alkukierroksilla tapahtui raju ulosajo, mikä pyyhkäisi mennessään Kainulaisen mitalihaaveineen.

– Tapahtui pahin mahdollinen eli highsider. Takapyörä luisti alta ja tökkäsi radan reunaan. Ehdin vain ajatella, että nyt lähti ja käy huonosti, 170 kilometrin tuntivauhdeista kaatunut Kainulainen muistelee rajua onnettomuutta.

Kainulainen lensi kaarella ilmassa ja tuli alas selälleen.

– Kun iskeydyin maahan, totesin mielessäni, että nyt hajosi takareisi. Se tuntui samalta kuin olisi saanut vyöllä tai hyppynarulla persiille. Kädet paiskautuivat asfalttiin ja päänkin löin kovasti.

– Silti lähdin raahautumaan radalta hiekalle. Sitten meni filmi poikki noin viiden minuutin ajaksi.

Kainulaisen matka jatkui ambulanssilla Seinäjoen keskussairaalaan. Tutkimuksissa todettiin oikean käden ranteen ja keskisormen olevan poikki.

– Käsi leikattiin heti, ja sisään laitettiin rautaa.

Ajaminen on minulle koko elämä. Mietin, että oliko tämä tässä?

Kirsi Kainulainen

Takareidestä oli jänteet ja lihakset irti, ja Kainulainen leikattiin Helsingissä viisi päivää onnettomuuden jälkeen.

Edessä oli pitkä kuntoutus.

– Kahdeksaan viikkoon en saanut edes istua. Päivät olivat pitkiä. Makasin, katselin Netflixiä ja tuijottelin kattoon. Toisaalta arkiaskareiden parissa meni aikaa. Esimerkiksi pukeutuminen kesti kolme tuntia.

– Ensimmäistä kertaa ikinä en pitänyt kiirettä kuntoutumisen kanssa. Olin todella kipeä, ja tein kuuliaisesti kaiken.

Hyvä fyysinen pohjakunto edesauttoi toipumisessa.

– Kova fysiikka on aina ollut ajamisen kulmakiveni. Siinä vahvistuu samalla pää ja koko kroppa. Olen aina ollut hyvin pitkäjänteinen tekemisissäni.

– Kuntouduin ennätysajassa. Lääkäritkin olivat ihmeissään. Jumppasin 15–20 tuntia viikossa. Olin työkunnossa neljän kuukauden kuluttua, vaikka käsi leikattiin uudelleen marraskuun lopussa, Etelä-Suomessa rakennusalan yrittäjänä toimiva Kainulainen kertoo.

Ja paluu töihin toimi 36-vuotiaalle Kainulaisena kuntouttavana tekijänä.

Samaan aikaan päässä pyöri ajatus lopettamisesta. Onnettomuuden vuoksi komea ajoura oli ensimmäistä kertaa aidosti katkolla.

– Lopettaminen on käynyt aiemminkin mielessä. Sen päätöksen kanssa olen käynyt useasti henkistä taistoa. Se suorastaan pelottaa. Ajaminen on minulle koko elämä.

– Mietin, että oliko tämä tässä? Joko on kropassa iskarit pohjassa?

Sisukas kaasukahvan vääntäjä ei kuitenkaan halunnut päättää uraansa loukkaantumiseen.

– Nousin jo tammikuussa takaisin jääratapyörän päälle. Jo viiden kierroksen jälkeen tuli tunne, että tämä on minun juttuni. Halusin ainakin yrittää, ja päätin satsata vielä yhteen kauteen.

Kevään koitettua Kainulainen palasi kuin ikonisesti samalle moottoriradalle Jurvaan, jossa onnettomuus tapahtui.

– Rata oli juuri ja juuri ehtinyt sulaa lumesta. Testasin, antaako kroppa ajaa ja kestääkö pää.

Onnettomuudesta ei jäänyt pelkotiloja.

– En pelkää ajaessa, mutta sadekelit eivät ole suosikkejani. On alitajunnassa pitää järki päässä.

Kohtalokkaassa kaatumisessa oli ainekset paljon pahempaankin.

– En osaa tarkalleen sanoa, mitä siinä tilanteessa tapahtui. Pyörän data ei ainakaan kertonut ajovirheestä. Vaikka tälli oli raju, onneakin oli matkassa. Henkikin olisi voinut lähteä.

– Toisaalta, riskialttius kuuluu lajin luonteeseen. Jokainen kuski kyllä sen tiedostaa starttiviivalle asettuessaan. Onneksi kuolemantapauksia sattuu harvoin. Se kertoo myös siitä, että ratojen turvallisuuteen on satsattu, ja hyvä niin.