Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kirja-arvio | Joonatan Tolan romaanissa lapset ovat äitinsä omaishoitajia, mutta arjessa on myös riemua ja rakkautta

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut. Otava 2023, 220 s.

Mikko-isä on tehnyt itsemurhan. Pyörätuolissa istuva sairas äiti jää yksin neljän pienen lapsen kanssa. Ikävä ja nälkä kalvavat. Äidin väsymys vesittää arjen pyörittämisen. Taiteilijaisän sekalaisia laskuja tulee yhä, ja pian ovella kolkuttavat paitsi ulosotto myös sosiaalitoimen hanhiemo.

Joensuulaisen Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut jatkaa siitä, mihin hänen esikoisromaaninsa Punainen planeetta (2021) jäi. Ensimmäisessä osassa keskityttiin Mikko-isään, nyt MS-tautia sairastavaan äitiin. Omakohtainen juoni lapsuudesta soljuu aikuisen kertoja-Joonatanin nykyhetken rinnalla.

Lapsuuden karuselli pyörii vinhasti. Arjessa on kuusivuotiaan silmin hauskaa leikillisyyttä ja rakkautta, mutta köyhyys, nälkä ja epävakaat olot tekevät lapsuudesta karun sellin, kun ulkopuolinen seuraa sitä.

Yhtä aikaa romaani koskettaa, kirpaisee ja naurattaa. Punaisen planeetan tapaan huumori värittää kurjista tapahtumista kertomista. Leikkisät ilmaisut tuovat iloa karuuteen. Kieli loistaa kuvailuissa, kuten "hän näytti kuin huonosti nukutun yön jälkeen vihapäissä tehdyltä muovailuvahateokselta". On hauskoja sattumuksia, koskettavia keskusteluja ja arjen tapahtumia.

Rantakyläläisasunnossa vallitsevat valvominen, varuillaan eläminen ja poissaolot koulusta. Kun ei ole syötävää, joutuu etsimään pihalta ruoan tähteitä ja rahaa. Äitiin ripustautuvaan rakkauteen sekoittuu menettämisen pelko. Äidin nukahdettua joutuu tarkistamaan tämän pulssia.

Lapset ovat äitinsä omaishoitajina. Kuusivuotias Joonatan kampeaa synnyttäjäänsä sänkyyn, pyörätuoliin ja ammeeseen, sytyttää äidin tupakan ja tuo kirjoituskoneen äärelle. Huumori on silta äidin luo, joten hänet on saatava pelleilemällä hyvälle tuulelle.

Vaikka arjen pyörittäminen on lapsille raskasta, elämä ei ole pelkkää kurjuutta, kun muusta ei tiedä. On ilo seurata lapsuuden riemua, hellyyttä, hassuttelua sekä äidin ja lasten välistä rakkautta sekä lopulta ihmettelyä, kun uuden kodin jääkaapissa on muutakin kuin valo.

Toisessa aikatasossa kertoja-Joonatan auttaa veljensä muutossa ja matkustaa vaimon synnytykseen. Taso tuntuu pintapuoliselta lapsuuden syväsukelluksen rinnalla. Vanhemmaksi tulemista käsitellään viitteellisesti ja etäisen tuntuisesti. Kenties sarjan seuraavassa osassa keskitytään lapsuuden rinnalla omaan vanhemmuuteen.

Yksilötason kertomuksen ohella teemaksi täsmentyy sosiaalityö epäkohtineen. Kotioloista vaietaan ulkopuolisille, ja sossu koetaan uhkana eikä apuna. Sosiaalityö on perheen näkökulmasta pompottelevaa, säästöihin tähtäävää byrokratiaa.

Hullut ihanat linnut on pituudeltaan tiivis ja ilmaisultaan kompakti lyhyine lukuineen. Lapsen maailma tavoitetaan eläväisesti, vaikka aikuinen kaikkitietävä kertoja tarkastelee sitä jälkikäteen. Tolan ilmaisu on kehittynyt ensimmäisestä romaanista nasevammaksi, kun Mikon toistoa tuottavat kirjekatkelmat eivät enää katko kerrontaa ja jaarittelusta on karsittu.