Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Elokuva-arvio | Viihdyttävä elokuva oman tahdon saavasta robottinukesta on oiva muistutus teknologiauskovaisille

M3gan

8-vuotias Cady (Violet McGraw) orpoutuu vanhemmistaan ja huoltajaksi tulee äidin sisko Gemma, joka on totaalisen pihalla hänelle langenneesta äidin roolistaan.

Kaiken hyväkkääksi Gemma on tunneälyltään heikohkolahjainen, kylmänviileä ajattelija. Ja ehkä juuri siksi hän onkin koodauksen sekä robotiikan maailmaan syvällisesti uppoutunut visionääri.

Gemma on salaa rakentanut parin kollegansa kanssa prototyyppiä tekoälyllä toimivasta, mahdollisimman aidon oloisesta ja näköisestä nukesta, jonka pitäisi myös osata käyttäytyä ihmisiksi.

Tämän nuorta tyttöä muistuttavan M3gan-nuken Gemma-täti antaa sitten vanhempiaan yksin surevalle Cadylle, joka hurahtaa uuteen ystäväänsä riemurinnoin. Iloisen alun jälkeen M3gan kuitenkin alkaa osoittaa liiallisia itsenäistymisen merkkejä ja siitäpä se tarina vasta alkaakin.

Juonesta on turha kertoa enempää. Kyseessä on kolmen eri hahmon kasvutarina. Tekoälyllä varustettu ja pitkälle inhimillistetty M3gan-robotti kasvattaa omaa tahtoaan ja haluaa enemmän kuin ohjelmoijat ovat aavistaneetkaan.

Cady oppii käsittelemään suruaan ja menetyksen kokemuksiaan. Gemma-tädille opetetaan se, että ihmisillä on sellainen outo sekä ennakoimaton ominaisuus kuin tunne-elämä.

Elokuva uudistaa hieman perinteisiä tyttö ja nukke-lajityypin kauhuelokuvia. Kovasti aidon oloinen M3gan on toteutettu sekä näyttelemisen että bittien tasolla taidokkaasti, hämmentävän aidosti.

Nukke ei todellakaan ole mikään iljettävä ihmisen irvikuva, vaan lähes pelottavan luonnollinen ja luonteva. Luomuksena nukke muistuttaa niitä liikkumattomia ja muutenkin passiivisia nukkeja, joita valmistetaan Kiinassa aikuisten tarpeisiin. Mutta toisin kuin niissä leikkikaluissa, M3ganille on luotu myös ajatukset, tunteet sekä niistä kumpuavat itsenäiset teot.

Ongelmalliseksi kokonaisuuden tekee se, että elokuvan henkilöhahmot ovat paljon yksiulotteisempia kuin päähenkilönä melskaava robotti. Kaikki näyttelijät näyttelevät sävyttömästi, kliinisesti ja kylmästi roolejaan.

Dialogi on ennakoitavan yksitotista eikä varsinaiseen draamaan saada suuria yllätyksiä. M3ganin aiheuttamat tapahtumat ovat sitä perushuttua, mitä kauhuelokuvissa on yleensäkin tarjolla.

Ehkäpä tekijöiden tarkoituskin on ollut korostaa sitä, kuinka olemme todistamassa ihmislajin evoluutiossa vaihetta, jossa ihminen ulkoistaa tunteensa, ajatuksensa ja tekonsa itse luomalleen tekoälylle sekä roboteille.

Irvokasta on se, että nisäkäslaji, joka ei selvästikään ole olemassaolonsa kuluessa oppinut käsittelemään tunteitaan ja oletettua älyään, luulee saavuttavansa jotain teknologian avulla. Hui hai!

Nyt kun ihmislajin älyä ja tietämystä ulkoistetaan vauhdilla, seuraavaksi me kai ulkoistamme tunneälyn? Tai ehkä algoritmit ja tekoäly ovat jo sitä parhaillaan tekemässä meidän puolestamme.

Kun koneille annetaan tietoisuus, niille annetaan myös tahto. Siinä vaiheessa ihmiskunta onkin saavuttanut kehityksensä huipentuman ja voi syystä tästä palata pölyksi avaruuteen, ikuisuuden mustaan läpeen.

Draamallisena elokuvana M3gan on vain kahden tähden höttöä. Kokonaisuuden arvoa nostaa kuitenkin se, kuinka pirullisesti siinä kuvataan robotin kasvua tietentahtovaksi olennoksi.

Tarjolla on oivia varoituksen sanoja ja kuvia teknologiauskovaisille. Siitä huolimatta että kaikki sanat ja kuvat ovat jo aikoja sitten valuneet hukkaan.