Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Elokuva-arvio | Pamela Tolan Järjettömän paska idea on erinomaisen ristiriitainen elokuva

Järjettömän paska idea

Vanha kansanviisaus tietää, että ystävyyden ja yrittäjyyden yhdistäminen toisiinsa on – lähes poikkeuksetta – itse perusasian eli ystävyyden tuhoava yhtälö. Mahdottomaksi kaveribusiness muuttuu varsinkin silloin, kun ystävyydessä on läheisriippuvuutta ja/tai psyykkistä manipulointia.

Ripe ja Noora ovat nuoria aikuisia naisia, joilla on takana pitkä ystävyys, yhteinen intohimo sekä visionäärinen taito pelien suunnittelemiseen. Kaiken hyväkkääksi he ovat omistajia samassa pelifirmassa. Ripe on sosiaalisesti rajoitteinen ja introvertti. Vastaavasti Noora viihtyy ihmisten seurassa ja on lisäksi löytänyt itselleen parisuhteellisen miehen.

Ystävysten sisäinen epäsuhtaisuus kriisiytyy, kun Noora osoittaa sitoutuvansa enemmän miesystäväänsä kuin Ripeen. Draaman intensiteetti kasvaa ja Ripe kokee tulleensa hylätyksi – jälleen kerran elämässään. Ratkaisuksi hän löytää nostalgian: nuoruusvuosien yhteisten rajujen kokemusten uudelleenlämmittelyn.

Elokuva ei tarjoile perusasetelmaltaan juuri mitään uutta pohjoisen taivaan alle. Sellaista se ystävyys vaan tuppaa usein olemaan, välittävää ja repivää ja haastavaa. Erikoista elokuvassa on se, että päähenkilöt jättävät katsojansa kylmäksi tai ainakin viileäksi. Roolihahmojen tunteet, sanat tai teot eivät tarjoile emotionaalista tarttumapintaa. Varsinkin Ripen hahmo on niin jumissa päänsä kanssa, että samaistumisen paikkoja on hankala löytää.

Ja juuri tästä elokuvassa on kyse – siitä, kuinka olemme oman mielemme ja kehomme elinkautisvankeja. Yritämme usein parhaamme mukaan kohdata toisemme, mutta sen kohtaamisen määrittää aina se minä itse, joka meissä on. Järjettömän paska idea kuvaa pohjatonta yksinäisyyttä, jonka varsinkin erikoisemmat, lahjakkaammat ja sosiaalisesti haastavimmat ihmiset kohtaavat.

Pamela Tolan ohjaama elokuva on kokonaisuutena erinomaisen ristiriitainen. Sukupuoli- ja sukupolvikokemuksena Järjettömän paska idea keskittyy pääasiallisesti nuorten aikuisten nörttinaisten kuvaamiseen vieraannuttavalla tavalla. Ainakin sellaiselle katsojalle, jolla ei ole kokemusta päähenkilöiden maailmasta.

Helposta, yksitasoisesta elokuvasta ei toden totta ole kyse. Päähenkilöt eivät ehdi kuoriutua yhden katsomiskokemuksen aikana. Ripe on ristiriitainen loppuun saakka ja Alina Tomnikov luo androgyynistä roolihahmostaan taiturimaisesti hämmentävän ristiriitaisen. Iina Kuustosen intensiivisesti näyttelemä Noora jää etäisemmäksi, koska hän on kaksikosta se normaalimpi, tavanomaisempi.

Sivuosien roolitus on erittäin onnistunut. Chike Ohanwe, Mikko Kauppila ja Lauri Maijala rakentavat hahmoihinsa erilaisia lähestymistapoja suhteessa päähenkilöihin sekä avaavat siten Ripen ja Nooran keskinäisen dynamiikan ja oman olemisensa kipupisteitä. Leea Klemola on äidin roolissaan silkkaa graniittia, kuten aina.

Arktisen tylyinä kuvatut Oulu ja Hailuoto ovat mainioita valintoja elokuvan tapahtumaympäristöiksi. Kaamoksen hämärät maisemat ja miljööt korostavat elokuvassa kuvattujen tilanteiden sekä tunteiden karua todellisuutta. Järjettömän paska idea kun ei tarvitse ympärilleen mitään kaunista, herkkää tai söpöä.