Palkitun fantasiakirjailija Magdalena Hain uusin nuortenromaani Sarvijumala on tiivis ja intensiivinen teos, joka käsittelee tärkeimpänä teemanaan surua kauhuelementtien kautta. Tarinan alussa 17-vuotias Lauri joutuu perheineen autokolariin. Äiti menehtyy onnettomuudessa, jonka jälkeen isä makaa koomassa sairaalassa. Lauri ei vielä tiedä, saako hän isänsä takaisin. Teinipoika viedään toipumaan tragediasta sukulaisperheen hoiviin maaseudulle Varsinais-Suomeen.
Vaikka kirja käsittelee vakavia aiheita, ei Hai halunnut tehdä siitä liian raskasta.
– Vaikka puhutaankin surusta, olen hakenut tarinaan poikien arjen kautta tietynlaista keveyttä. Siinä ihastutaan, sekoillaan bileissä, heitetään nuorten miesten kesken läppää ja niin edelleen, kirjailija kertoo.
Hai sanoo halunneensa kirjoittaa nuorisokuvauksen, jossa on rakkautta ja kuolemaa, romanttisia käänteitä ja hirviöitä.
− Kauhun riemu itselleni on se, että sen kautta voi kertoa monella tasolla kauheita tarinoita, mutta ne eivät jää häiritsemään tai masentamaan lukijaa.
Itsekin kauhufaniksi tunnustautuva kirjailija kokee, että kauhu voi toimia ikään kuin varaventtiilinä hankalien tunteiden käsittelyssä.
− Itse hakeudun kauhun pariin helposti silloin, kun on stressaavaa. Siinä on jokin sellainen ominaisuus, että ihminen, joka kuluttaa kauhua voi peilata omia ahdistuksen aiheitaan kauhuun, Hai pohtii.
Aikuinen lukee tämänkin kirjan suorastaan hetkessä.
− Nuoruudesta aikuisuuteen siirryttäessä lukijat hakeutuvat vahvasti kauhun pariin. Se on turbulentti elämänvaihe täynnä monenlaisia jännitteitä ja pelkoja, jotka purkautuvat niin, että kauhukulttuuri kiinnostaa.
Magdalena Hai kokee, että spekulatiivisten elementtien pitää tukea kirjan tarinaa ja antaa siihen asioita. Sarvijumalaan itse Sarvijumalan hahmo ja kirjassa esiintyvät kummitukset tuovat oman lisänsä.
− Vaikka aaveet ovat kammottavia, niiden läsnäolo myös keventää kirjaa. Siten koko tarina ei ole surun syömä, hän sanoo.
Hain kirjat syntyvät rutinoituneesti omalla työhuoneella Maskussa. Omiksi genreikseen hän kokee spekulatiivisen fiktion, steampunkin, fantasian, scifin ja kauhun.
− Kaikki sellainen, jossa on jotain spekulatiivista elementtiä, jotain epätotta. Se on minun tapani sanallistaa ja tarinallistaa maailmaa. Taitaa olla vain pari tarinaa, joissa ei olisi mitään arjesta poikkeavaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat toiseen pandemiakevääseen vuonna 2021 ja fiktiiviseen varsinaissuomalaiseen kylään, joka on kuitenkin ottanut vaikutteita kirjailijan kotipaikasta Maskusta ja mopopoikakulttuurista siellä.
− Maalaisnuoret ansaitsevat modernin kuvauksen siitä, millaista elämä maalla on. Kaikki ei tapahdu aina Helsingissä, Hai sanoo.
Hän on pyrkinyt maalaiskuvauksessa realistisuuteen ja siihen, että lukiessa nuori voi tunnistaa paikan piirteet, vaikkei kokisi sitä ihan omaksi kotikyläkseen.
Nuoren miehen näkökulmasta kirjoittaminen oli Hain mielestä hauskaa. Apuna hän käytti esilukijoita. Eri ikäiset nuoret miehet lukivat tarinan ja kommentoivat sen aitoutta.
− Lauri kertoo tarinan minä-näkokulmasta, joten sen pitää olla juuri eikä melkein oikein, että lukijan illuusio säilyy.
− Kertojaäänen löytäminen on aina iloinen asia. Joskus aloittelevana kirjailijana oli kauhistus, että miten osaan nuoren miehen ääntä muka kertoa. Kirjoittamisen ammattimaistuessa ymmärsin pelon olleen turha.
Nuorille kirjoittaessa täytyy tuntea jossain määrin nuorten nykytodellisuutta, kirjailija kertoo. Vaikka fantasiatarinat eivät ole niin vahvasti todellisuudessa kiinni, täytyy ilmapiriin, jossa nuoret elävät olla tunnistettava.
− Soisin kyllä senkin, että aikuiset lukisivat enemmän nuortenkirjoja. Sitten on helpompi suositella lähipiirin nuorille kirjoja
− Aikuinen lukee tämänkin kirjan suorastaan hetkessä.