Aikuisten ruutuajalle olisi omakohtaista tarvetta

Kolumni

Älypuhelin. Se on (valitettavan) usein, lähes aina, viimeinen asia, jonka lasken kädestäni yöpöydälle päivän päätteeksi. Vastaavasti se on (valitettavan) usein ensimmäinen asia, jonka otan käteeni herättyäni. Lisäksi siinä heräämisen ja nukkumisen välisenä aikana älypuhelin on kädessäni lähes koko ajan, paitsi jos se on välillä taskussa.

Kaiken tämän perusteella kulutan päivittäin hyvin paljon aikaani digitaalisten laitteiden parissa. Ruutuaikani pituutta en uskalla edes ajatella, mutta paljon se on kuitenkin. Taatusti roimasti ylitse kaikkien suositusten ja normien.

Perustelen, lähinnä itselleni, älylaitteiden käyttöä ja suurta ruutuaikaani työlläni, jonka vuoksi minun on oltava jatkuvasti tavoitettavissa. Lisäksi minun täytyy samalla olla perillä ajan ilmiöistä ja päiväkohtaisista uutisista sekä ihmisiä kiinnostavista puheenaiheista. Eihän niitä muuten löydä kuin aikaansa seuraamalla ja pitämällä silmänsä auki.

Mutta, kyllä liika on liikaa. Minullekin on asiasta huomautettu ja aivan aiheellisesti. En vain ole ottanut siitä opikseni. Vielä.

Suomalaistutkimuksen mukaan yli 75 prosenttia 18–29 -vuotiaista nuorista käyttää internetiä yli 20 tuntia viikossa ja yli 10 prosenttia yli 51 tuntia viikossa. Se tarkoittaa, että uutterimmat käyttävät nettiä yli seitsemän tuntia päivässä.

Eivätkä nämä korkeat lukemat koske vain nuoria. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan myös 30–60 -vuotiaista suurin osa kertoo seuraavansa sosiaalista mediaa jatkuvasti tai monta kertaa päivässä.

Väestöliitto, Demos Helsinki ja Mediakasvatusseura ovat luoneet tutkimuksen ja asiantuntijatyöpajojen pohjalta tiekartan suomalaiseen digihyvinvointiin. Sillä tarkoitetaan sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia digitaalisten laitteiden ja palveluiden sisältämässä arjessa. Digitaalisesti hyvinvoiva ihminen osaa ehkäistä median haittavaikutuksia sekä käyttää laitteita ja palveluja tavalla, joka tulee hänen osallisuuttaan ja läheisiä ihmissuhteita.

Koronavirusepidemian aikana digihyvinvoinnista on tullut entistä ajankohtaisempi asia. Koko suomalainen yhteiskunta on joutunut tekemään todellisen digiloikan vallitsevien poikkeusolojen vuoksi. Työnteko, yhteydenpito ja samalla myös vapaa-ajanvietto ovat digitalisoituneet entisestään ja melkoisella vauhdilla liikkumisrajoitusten myötä.

Teemme etätöitä verkossa sekä pidämme yhteyttä läheisiin ja ystäviin verkon välityksellä. Kaiken tämän päälle vielä harrastamme verkossa esimerkiksi virtuaalijumppaa tai luemme esimerkiksi kirjoja ja katsomme elokuvia suoratoistopalvelun kautta. Maailma on avoinna heti oman ulko-oven takana mutta sitä ei välttämättä tarvitse avata, sillä kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomatkin palvelut saamme suoraan kotisohvalle.

Kaikki tämä on edistyksellistä toimintaa, eikä vastaavaa olisi välttämättä uskaltanut toivoa todeksi vielä muutamia vuosia sitten. Nyt kaikki palvelut ovat lähes jokaisen saatavilla ja uutta on tulossa kovaa vauhtia.

Digitaalisessa tiekartassa laaditaan suosituksen aikuisten ruutuajalle ja muulle digitaalisten laitteiden käyttämiselle. Myös työpaikkojen on otettava käyttöön säännöt tai sopimukset työnantajan ja työntekijän välillä digitaalisten laitteiden käytöstä työajan ulkopuolelle.

Ei saa käydä niin, että tässä suuressa digiloikassa harppaamme suoraan virtuaalimaailmaan ja alamme esimerkiksi pelkäämään toistemme kohtaamista. Maailma on olemassa tuolla ulkona juuri nyt ja kyllä täytyy käydä katsomassa koronan uhallakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.