Digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia kirjastoillekin

Nykyaika ja sen ihmiset. Aina romplaamassa puhelimiaan ja roikkumassa netissä. Kyllä siinä karisee kaikki ne taidot, joita ennen vaalittiin. Yksi niistä on ainakin keskittymiskyky ja toinen sitäkin arvokkaampi: taito tylsistyä luovasti.

Teknologia muuttaa meitä ja luo tarpeita tyhjästä. Mutta se ei tee pelkästään niin, vaan myös tarjoaa uusia keinoja toteuttaa vanhoja tarpeita erilaisella tavalla.

Kommunikointi on muuttanut muotoaan koko ihmiskunnan historian läpi: Suullinen kerronta on vaihtunut kirjoitetuksi ja tekstin ylivaltaa on seurannut kuvallisuus. Puhelimitse kuulumisten vaihtaminen on palannut takaisin kirjoittamisen menneisyyteen, mutta oheen ovat tulleet videot, kuvat ja äänileikkeetkin.

Tämä hetki on kaiken aiemman sulava sekoitus, jossa toiset tavat eivät ole muita parempia tai huonompia.

Meillä on ihmisinä sisäinen tarve kommunikoida ja myös hankkia tietoa maailmasta. Ihmiset lukevat aiempaa enemmän, mutta muodot ovat muuttuneet.

Sisällöt kuitenkin voivat olla aivan samoja älylaitteen ruudulla kuin selluloosavalmisteessakin. Siitä todistavat Helsingin seudun Helmet-kirjastojen lainausluvut: Ylen uutisen mukaan viime vuonna Helmet-kirjastoissa e-kirjojen lainaus kasvoi huikeat 26 prosenttia.

Vaikka Helsingin luvut ovat omaa luokkaansa jo aineiston suuruudenkin vuoksi, trendi on sama koko maassa: e-kirjat ja äänikirjat ovat kääntäneet kirjastojen lainausmäärät selvään nousuun.

Elektronisen aineiston lainamäärien kasvu osoittaa, että ihmiset ovat yhä kiinnostuneita lukemaan myös pitkää ja keskittymistä vaativaa tekstiä - ja tekemään niin siltä sinistä valoa hohkavalta älylaitteeltaan. Houkuttelevaksi lukemisen tekee se, että kirjasto kulkee älypuhelimessa aivan kaikkialle.

Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto aloitti toimintansa Vaasassa jo 1700-luvulla. Yli 300 vuotta vanha kirjastolaitos on tässä ajassa yhdistelmä kaikkea menneisyydestään mutta sen vahvasta varresta versoo jatkuvasti uusia oksia, jotka vievät sitä uusiin suuntiin.

On selvä, että kirjoja on isojen kaupunkien kirjastoissa suuremmat määrät ja leveämmät nimikekokoelmat kuin maakunnissa. Sama koskee myös digitaalisia aineistoja. Olisi myös resurssien haaskausta hankkia kaikki kaikkialle sen sijaan, että vastattaisiin paikallisiin tarpeisiin riittävän kattavasti ja yhteistyön avulla.

Ja sitä yhteistyötä tehdäänkin jo Yleisten kirjastojen konsortion kautta ja myös digitaalisissa palveluissa. Kirjastoseura on tehnytkin aloitteen kuntien yhteisen e-kirjaston kokeilemisesta, mutta sille ei vielä ole löytynyt rahoitusta.

Pieksämäkeläisetkin pääsevät lukemaan e-kirjakokoelmaa, joka on yhteinen Lumme-kirjastojen kesken. Kokoelmassa on kaunokirjallisuutta ja tietoteoksia, ja sieltä voi lainata sekä e-kirjoja että äänikirjoja.

On jokseenkin absurdia, että e-kirjojen valikoimat ovat parhaat siellä, missä pääsy kirjastoon onnistuu hyvän julkisen liikenteen avulla helposti. Sen sijaan pienissä maaseutu kuntien kirjastoissa nimikkeitä on vähemmän, vaikka juuri täällä kyliltä ei tuosta vain lähdetä kirjastoon.

Vaikka meidän 30-vuotias Poleeni sulkeekin sisäänsä aivan mahtavan kirjaston, on hyvä muistaa, että on se Helsinkikin meille auki. Helmet-kirjastoihin saa kortin kuka tahansa, jolta löytyy kotimaasta osoite.

Jos siis ei jaksa odottaa konsortion yhteistyötä, voi vain hankkia stadilaisten kirjastokortin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.