Dokumentti pakottaa pohtimaan vapautta

Ympäri maapallon kohistaan tällä hetkellä elinkautiseen tuomitun amerikkalaisen Steven Averyn tapauksesta. Avery nousi otsikoihin jo vuonna 2015, kun Netflix julkaisi kymmenosaisen dokumenttisarjan nimeltä Making a Murderer. Dokumentissa seurataan Averyn taivalta väärin tuomitusta vangista murhasta syytetyksi epäillyksi ja lopulta elinkautiseen tuomituksi vangiksi.

Palataanpa hetkeksi ajassa taakse päin. Vuonna 1985 Avery tuomittiin raiskauksesta yli 30 vuoden vankilatuomioon. Hän ehti istua vankilassa 18 vuotta, kunnes DNA-todisteet vapauttivat hänet. Netflixin dokumenttisarja alkaa vapautumispäivästä.

Halloweeninä vuonna 2005 kadonneen valokuvaaja Teresa Halbachin murha kääntää Averyn elämän kuitenkin jälleen päälaelleen. Averysta tulee nopeasti epäilty yhdessä hänen 16-vuotiaan veljenpoikansa Brendan Dasseyn kanssa.

Dassey tunnustaa poliisille piinallisen kuulustelun aikana raiskausmurhan, mutta peruu tunnustuksensa nopeasti. 16-vuotias pojan älykkyysosamäärä on alhainen, ja poliisi painostaa häntä ankarasti kertomaan heidän mielestään oikeanlaisen tarinan.

Dasseyn kohdalla valitukset ovat viime vuosina keskittyneet väärän tunnustuksen ympärille.

Molempien miesten oikeudenkäynnin seuraaminen ja tapauksen saamat käänteet ovat häkellyttävää katsottavaa. Suuri osa ihmisistä uskoo molempien olevan syyttömiä. Tämä ajatus perustuu paljolti poliisin ja syyttäjän toimintaan, joka on vähintäänkin epämääräistä. Todisteiden luotettavuus ja yhtäkkinen löytyminen ja esimerkiksi verijälkien puuttumattomuus väitetyltä murhapaikalta herättävät edelleen kysymyksiä.

Kaikkein erikoisimmalta näyttää poliisin toiminta tutkinnan aikana. Puolustus on jatkuvasti vedonnut siihen, että osa todisteista on tuotu paikalle ja näin lavastettu Avery syylliseksi. Lisäksi syyttäjä on salannut puolustukselta todisteita, mikä itsessään on lainvastaista.

Averyn nykyinen asianajaja Kathleen Zellner on onnistunut löytämään todisteita, jotka ovat jääneet joko kokonaan tutkimatta tai ne on salattu aiemmissa oikeudenkäynneissä. 19. lokakuuta julkaistu Making a Murderer -sarjan toinen kausi keskittyy Zellnerin toimintaan, ja tuo katsojan tämän vuoden heinäkuuhun saakka.

Tuntuu lähes uskomattomalta, että tällaisessa tapauksessa valitukset eivät ole menneet läpi oikeusasteissa. Näin ruudun toiselle puolelle tapaus vaikuttaa varsin selkeältä, mutta aina on toki muistettava, että dokumentti voi olla yksipuolinen. Tästä syystä onkin tärkeää pyrkiä lukemaan kaikki mahdollinen, mitä tapauksesta on kirjoitettu ja kuvattu.

Mutta jos oletuksena on, että vankilassa istuu kaksi syytöntä miestä, on ajatus vähintään hirvittävä. Millaista on istua telkien takana päivästä toiseen tietäen, että on täysin syytön tapahtumiin? Saati Dasseyn kohdalla, joka joutui vankilaan 17-vuotiaana.

Murhatun Teresan perhe on vakuuttunut siitä, että telkien takana istuvat oikeat murhaajat. He osallistuvat dokumenttisarjan ensimmäiselle kaudelle lehdistötilaisuuksissa kuvattujen pätkien kautta.

Perheelle oikeudenkäyntien ja valitusprosessin venyminen on ymmärrettävästi valtava taakka. Katsojaa ihmetyttääkin oikeusprosessi, joka kestää vuosia ja vuosia, eikä loppua näy.

Dokumentti herättää paljon tunteita ja kiivastakin keskustelua.