Elämä on laiffii, kun sen oikein oivaltaa

Taisi olla heinäkuun 9. päivä vuonna 2012, kun odotin, että puhelin soisi.

Olin sopinut haastattelusta aamupäivälle, mutta mielessäni oli pieni epäilys, näinköhän se koskaan toteutuisi.

Nyt puhelin kuitenkin soi.

Nykäsen Matti tässä terve! kuului tervehdys linjan toisesta päästä.

Maailman paras mäkihyppääjä osoittautui asialliseksi ja mukavaksi haastateltavaksi. Tällä kertaa aiheenamme ei tosin ollut mäkihyppy, vaan Nykäsen tuleva laulukeikka Suonenjoen Mansikkakarnevaaleilla seuraavana viikonloppuna.

Nykänen jutusteli mielellään.

-?Kun keikka menee hyvin ja on antanut kaikkensa, siinä on paljon samaa kuin urheilussa menestymisessä. Haluan laittaa aina kaiken peliin ja tehdä tätä työtä täydellisesti, Nykänen korosti.

Nykänen oli hiljattain vapautunut vankilasta ja osan tuomiostaan hän oli ollut suorittamassa Naarajärvellä. Tähän Nykänen veti tiukan rajan, hän ei halunnut puhua asiasta sanallakaan.

Hän painotti tiukasti, että entinen on ollutta ja mennyttä. Elämässä oli sillä hetkellä kaikki paremmin kuin hyvin.

Toissayöhön mäkikotkan lento kuitenkin katkesi. Vain 55-vuotiaana.

Yhtäkkiä lehtien nettisivut ja sosiaalinen media olivat täynnä Nykästä ja ihmisten muistoja hänestä. Mäkikotka oli monelle lapsuuden sankari.

Vaikka Matti Nykänen olikin legenda jo eläessään, hänen sankarinviittansa oli kuitenkin viime vuosien aikana erinäisissä kohuissa ryvettynyt. Nyt se kuitenkin taas loistaa kiiltävämpänä kuin koskaan. Nykänen on edelleenkin maailman paras mäkihyppääjä ja moni uskoo, ettei häntä parempaa koskaan tulekaan. Muun muassa 19 arvokisamitalia ja neljä maailmancupin voittoa puhuvat puolestaan.

Nykänen ponnisti ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa ja suuren yleisön tietoisuuteen Oslon Holmenkollenin sumussa vuonna 1982, 18-vuotiaana. Siitä saakka miehen ura oli pelkkää nousukiitoa. Sarajevon olympialaisissa hän voitti kultaa suurmäessä ja joukkuekisassa sekä hopeaa normaalimäessä. Neljää vuotta myöhemmin Calgaryssä menestys oli vieläkin huikeampi, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa sekä joukkuekulta.

Maanantaina julkisuudessa pohdittiin syitä Nykäsen ylivoimaisuudelle. Yle Urheilun suorassa erikoislähetyksessä pitkän linjan urheilutoimittaja ja -selostaja Bror-Erik Wallenius totesi, että tärkein syy oli palava intohimo.

Kun tähän lisättiin vielä hyvät geenit ja lajiin kuin luotu fysiikka, hänestä tuli voittamaton. Lisäksi Nykänen pääsi heti todella hyvään oppiin ja hän osui parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan suomalaisen mäkivalmennuksen historiassa.

Nykänen oli myös jääräpää. Tämä ominaisuus pätee moneen menestyjään. Pelkkä lahjakkuus ei riitä, vaan parhaimmaksi kaikista voi tulla vain tekemällä työtä. Ja sitä Nykänen todella huippu-urheiluaikoinaan teki.

Hän oli persoona, jonka nimi tiedettiin ja tunnettiin läpi urheilevan maailman. Maanantainen suru-uutinen huomioitiin myös kansainvälisissä medioissa.

Palaan vielä hetkeksi heinäkuuhun 2012.

Nykänen oli tulossa Suonenjoelle hyvillä mielin ja lupasi karnevaalikansalle vauhdikkaan shown ja tutuimmat hittinsä.

-?Elämä on laiffii kuullaan ainakin varmasti. Sillä sitähän elämä on, kun sen oikein oivaltaa, lentävistä lausahduksistaankin tunnettu mies tuumasi minulle.