Elämän takuuaika on ohi ja remontit tehdään varaosilla

Kolumni

Taas alkaa yksi vuosi ihmisen elämässä olla lopussa. Ihmiskunnan historiassa yksi vuosi on aivan mitättömän lyhyt aika, sellainen perhosen siivenisku korkeinkaan. Maapallon historiassa yhtä vuotta ei kannata alkaa edes ajassa mittaamaan, niin merkityksetöntä se lopulta on.

Mutta yhden ihmisen elämässä yksi vuosi voi olla paljon, tai vähän, ihan miten sen ottaa. Vaikka kulunut vuosi olisi ollut kuinka hyvä niin seuraavasta vuodesta toivotaan automaattisesti aina parempaa.

Joillekin se varmasti on juuri sellainen. Ja joillekin aivan taatusti tyystin toisenlainen. Joillekin vuosi antaa paljon ja toisilta se vastaavasti saattaa ottaa paljon pois, ainakin luulot jos ei muuta.

Vuoden aikana synnytään ja kuollaan, eletään tätä elämää päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan.

Henkilökohtaisesti ensi vuosi on yhdenlainen merkkivuosi. Elämää tulee täyteen viisikymmentä (50) vuotta. En osaa sanoa onko se paljon vai vähän, mutta ainakin se on puoli vuosisataa elettyä elämää. Miltä se tuntuu? No, ei paljon miltään. Paitsi omassa fysiikassa ikääntymisen alkaa tuntemaan. Kuljettu matka alkaa tuntua kehossa kaikenlaisina kolotuksina ja kilometrit ovat vetäneet uraa naamariin.

Henkisesti mieli on kuin sillä entisellä kurittomalla pikkupojalla. Vielä(kin) riittää angstia ja välillä tekisi mieli kolttostella.

Tässä vaiheessa ikääntymistä täytyy suhteuttaa siihen, mitä se on ollut joskus ammoisina aikoina. Joulunpyhinä jäin lukemaan analyysia Ylen nettisivuilta, että ei ole olemassa vedenpitävää näyttöä siitä, että kuolisimme varmasti vanhaan ikään – mutta miksi edes halusimme elää ikuisesti.

Esimerkiksi paleoliittisella, eli vanhalla kivikaudella ihmisen elinajanodote oli arviolta noin 30 vuotta. Monesti se oli vähemmän jos sattui joku sapelihammastiikeri tai muu vastaava peto nappaamaan saaliikseen. Suurin osa lapsista kuoli ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Semmoista oli elämä silloin.

Maailma, yhteiskunta ja lääketiede kehittyivät. 1800-luvun puolessa välissä viisi vuotta täyttänyt lapsi sai elää keskimäärin jo 55-vuotiaaksi. Nykyisen käsityksen mukaan noutaja tuli silloinkin liian aikaisin ja liian nuorelle ihmiselle. Tänä päivänä sama lapsi eläisi näet jo keskimäärin 82-vuotiaaksi.

Yhä useampi meistä elää myös entistä vanhemmaksi. Tarjolla on lääkettä, hoivaa ja turvallisuutta, joiden ansiosta yhä useampi meistä saa elämäänsä paljon lisävuosia. Ei tarvitse pelätä sapelihammastiikeriä, eikä sotilaan miekaniskua.

Vaikka moni elää jo päälle satavuotiaaksi, niin ikuisesta elämästä on tässä turha haaveilla. Viimeisimmät selvitykset osoittavat, että ihmisen kyky elää entistä pidemmälle on toistaiseksi pysähtynyt. Ylen jutun mukaan yli satavuotiaiden kuolleisuus ei ole viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi laskenut.

Viisikymppisenä ihminen osaa jo suhteuttaa asioita. Siinä iässä on oppinut ymmärtämään, että me kaikki olemme täällä vain yhden ohikiitävän hetken.

Siksi onkin oleellista, että kuinka osaa oman aikansa tässä maailmassa käyttää. Käyttääkö sen oikein vai väärin, hyvin vai huonosti tai peräti hyvin huonosti?

Yksi varma asia lukee jo otsikossa. Tässä vaiheessa elämän takuuaika on jo ohi ja alkaa varaosien aika.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.