Eli niin kuin opetti

Kolumni

Kohtasin Pentti Linkolan 90-luvun alkupuolella sattumalta. Olimme poistumassa Inarin saamelaismuseosta, kun paikalle tuli sarkapukuinen mies armeijamallisella pyörällä. Tunnistin hänet heti ja päätin hankkia tilanteesta muiston. Pyysin tytärtäni menemään portin viereen kuvattavaksi. Nappasin kuvan, käänsin kameran Linkolan suuntaan ja kuvasin myös hänet. Lupaa kysymättä, paparazzihommia, mutta kuva jäi vain omaan käyttöön.

Viides huhtikuuta kuollut Pentti Linkola eli kunnioittaen luontoa ja sen monimuotoisuutta. Hänen maailmankatsomuksensa mukaan ihmisellä ei ole oikeutta vähentää sitä muuten kuin tyydyttääkseen välttämättömät tarpeensa.

Linkolan päätoimena oli kuhien kalastaminen verkolla, kesällä soutamalla ja talvella hevosen kanssa liikkuen. Hän söi pääasiassa kalaa, mutta ei ollut ehdoton ruokavalionsa suhteen, sitaatti vuodelta 1993: ”Elämäni aikana on kaikki elintarvikkeet vuorollaan julistettu myrkyllisiksi. Itse olen kiteyttänyt kaikki ravinto-opilliset riidat, lihat, kasvikset, suolat, voit ja sokerit, yhteen kaikenkattavaan lauselmaan: jos et syö, kuolet, ja jos syöt, pysyt hengissä. Selvennykseksi riittää, että kappaleita, jotka vaurioittavat hampaita tai suolen seinämiä, kuten rautanauloja ja lasinsirpaleita, tulee välttää.”

Linkola jätti eläin- ja kasvitieteen opinnot kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, ilmoitti olevansa ulkoilmaihminen eikä kykene sisätyöhön. Hän vähätteli kirjassaan Johdatus 1990-luvun ajatteluun merkittävää panostaan ornitologina: ”Minä olin nuorena ehkä vähän tutkijakin, mutta kyllä tutkimukset, havaintojen kirjaaminen ja lintujen rengastaminen sitten olivat aina hämäystä sekä itselleni että muille. Niiden takana minä olen voinut kulkea luonnossa, ihailla sitä, elää luonnossa.”

Linkola rengasti lintuja yli 60 vuotta ja oli kirjoittamassa 50- ja 60-luvulla teoksia Suuri lintukirja ja Pohjolan linnut värikuvina. Hän oli koko ikänsä ahkera ja perusteellinen, munan ja kiven tarkkuudella, kirjaava havainnoitsija.

Pentti Linkola oli aktiivinen lehtikirjoituksien, pamflettien ja kirjojen kirjoittaja. Niissä hän sanoi suoraan mitä ajatteli, monien mielestä liiankin suoraan. En itsekään kaikkia ajatuksia peukuta, mutta ihailen suuresti Linkolan sujuvaa kirjoitustyyliä. Monelta on ehkä jäänyt kauhistellessa lukematta kauniita kuvauksia linnuista ja luonnosta.

Vähemmän kauniita olivat monet kirjoitukset ihmiskunnasta. Dystopia-kuvauksista kiinnostuneille löytyy tuotannosta runsaasti luettavaa, malliksi yksi siteeraus: ”Ihminen on evoluution erehdys”.

Puolueet ja poliitikot saivat osansa, myös Vihreät joista Linkola toimintaan pettyneenä erkaantui: ”Vihreällä tulee ennen kaikkea olla hauskaa, kivaa, kliffaa. Mielenosoituksiin mennään, jos reitin pituus on kohtuullinen ja sää poutainen”.

Suomalaisen luonnonsuojelun uranuurtaja perusti 1995 Luonnonperintösäätiön, jonka tehtävä on suojella Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö käynnistää muistokeräyksen, jonka tuotolla hankitaan Pentti Linkolan muistometsä.

Hän valitsi elämäntavan, johon sisältyi paljon raatamista, luopumista ja vastoinkäymisiä. Tottuneena toimimaan pitemmän kaavan mukaan, hän viimeisinä vuosinaan tuskastui ikääntymisen tuomiin rajoitteisiin: ”Olen tällainen vaivaisukko”.

Pentti Linkola oli valinnut valmiiksi tekstin kuolinilmoitukseensa tyttärensä Mirjamin nuoruudenrunosta: ”Kun matkaat tuonelaan, lipuu purtesi viimein myötävirtaan”.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka kunnioittaa luonnolle äänen antanutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.