Emännäntien Pamaus - aina ajan hermolla

Kolumni

Mitä tekisit, jos voittaisit Eurojackpotissa 140 miljoonaa, kysyi kollegani muutama päivä takaperin.

Ainakin jättäisin työnteon sitä enemmän rakastaville, ostaisin talon Pieksäjärven saaresta ja hankkisin lisää kalastussälää, kitaroita ja muuta mukavaa.

Mutta tuosta rahasta toteuttaisin myös yhden työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa herätellyn idean, eli perustaisin sanomalehti Emännäntien Pamauksen.

Emännäntien Pamaus olisi kerran viikossa ilmestyvä lehti, joka kertoisi Emännäntien, Pappilantien, Isännäntien ja Nykäläntien väliin osuvan alueen tapahtumista, ihmisistä ja ilmiöistä.

Olisin itse lehden päätoimittaja ja palkkaisin alaisikseni kolme kuvaavaa toimittajaa, uutispäällikön ja tuottaja-taittajan. Kahden viimeksi mainitun tulisi osata toistensa työt siinä määrin, että voisivat sijaistaa toisiaan loma-aikoina.

Itse en puuttuisi käytännön työhön, vaan verkostoituisin, näyttäytyisin ja haistelisin zeitgeistiä aistielimilläni.

Henkilökunta ei työskentelisi etänä, vaan vuokraisin toimituksen tiloiksi isokokoisen omakotitalon.

Kullekin olisi oma työhuone ja lisäksi olisi yhteinen olohuone, keittiö, sauna ja hoidettu piha.

Kävisin itse aamupalavereissa silloin kun ehtisin, muuten käytännön johtamistyö olisi uutispäällikön käsissä.

Emännäntien Pamaus ei haikailisi suuren maailman uutisotsikoiden perään, vaan kaikki jutut tehtäisiin oman alueen asioista.

Polkupyörän eturengas väännetty Kylväjänkujalla, Emännäntien vitosen seiniä tahrittu liidulla. Nykäläntien venerantaan heitelty hampurilaispapereita, irtokissa terrorisoi naapurustoa. Maalipönttö kaatui taloyhtiön talkoissa – katso karmeat kuvat.

Henkilöhaastatteluja tehtäisiin niin pikkupojista kuin mummoistakin. Yksi toimittajista saisi leikkiä Rita Tainolaa ja patsastella vaikuttajayksilöiden syntymäpäivillä lasi kädessään.

Emännäntien Pamaus ei tavoittelisi pitkää elinkaarta, vuosi riittäisi.

Uskon, että siihen mennessä toimittajilla olisi jo vaikeuksia löytää haastateltavia juttuihinsa. Ja juttuaiheetkin voisivat olla tiukassa, ainakin huonompina aamuina.

Toisaalta tällainen lehti olisi toimittajilleen oivallinen koulu uutishankintaan. Sillä elämä on asioiden ja ilmiöiden verkosto, jossa kaikki liittyy kaikkeen.

Jollet näe ympärilläsi muuta kuin voikukan, tartu siihen.

Onko kesä ollut tavanomaista kehnompi kun voikukka on noin nuupallaan? Laiminlyökö huoltoyhtiö töitään, kun voikukka on kasvanut noinkin pitkäksi?

Onko nurmikon leikkaamista laiminlyöty tahallaan, että pörriäiset voisivat hyvin?

Voiko voikukkaa hyödyntää ruoanlaitossa? Onko voikukka ilmastonmuutoksen voittaja vai häviäjä?

Tällaisella lehdellä jättäisi nimensä historiaan ja pääsisi varmasti iltalehtien otsikoihin.

Linnan juhliin tuskin tulisi kutsua, mutta Vuoden Pieksämäkeläisen titteliin olisi hyvät mahdollisuudet.

Vuodessa ei tappiotakaan tulisi varmasti puoltakaan miljoonaa, mikä ei noin isossa voitossa tuntuisi missään.

Ja olisihan sillä rahalla työllistetty suoraan puolenkymmentä ihmistä ja välillisesti vielä enemmän. Kuinka moni pystyy tuohonkaan?

Tehdään sitä maailmassa turhempaakin työtä, uskokaa tai älkää.

Nyt ei tarvita enää kuin se voitto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.