Etäopiskelusta selvitään yhdessä tehden

Kolumni

Lapsilla on nyt takanaan puolitoista viikkoa etäopetusta. Lapsiperheet ovat ottaneet etäopetusjakson vastaan ristiriitaisin tuntein.

Joissain perheissä asia herätti kammoa ja ahdistusta jo viime viikon lopulla, vaikka etäopetuspäivä oli takana vasta muutamia. Tällä viikolla suhtautuminen on ollut edelleen varsin sekavaa, koska kaikki toiminnot ja päivän rytmitys eivät vielä ole aivan selviä.

Peda.net -palvelu on takkuillut Pieksämäelläkin jonkin verran. Eikä tämä ole mikään ihme, kun satoja koululaisia on ohjelman äärellä heti aamuvarhaisesta lähtien.

Meidän perheessä on kolme etäopiskelijaa. Kaksi on alakoulussa ja yksi Hiekanpään yläkoulussa.

Lapsille etäopiskeluun siirtyminen tuntui sujuvan suhteellisen helposti. Vaikka toki tiesin, että lapset tutustuvat sähköisiin välineisiin jo alakoulusta lähtien, en osannut aavistaakkaan sitä taitoa, mikä nuorimmaisellakin jo on. Puheissa on vilissyt erilaiset palvelut, ohjelmat ja kansiot, joihin tehtäviä tehdään ja tallennetaan. Myönnän reilusti, etten ole ymmärtänyt puoliakaan, mutta vähitellen olen järjestänyt aikaa ottaakseni selville, millä ohjelmilla ja miten etäopiskelua hoidetaan.

WhatsApp on ollut myös kovassa käytössä.

Etenkin keskimmäisen lapsen koulupäivässä on selkeä rakenne, kun koko luokka kokoontuu sovelluksen äärelle heti aamusta.

Opettaja antaa selkeitä ohjeita pitkin päivää, ja tehtäviä tehdään yhdessä koko luokan kanssa. Mukana on jopa pitkä välitunti, joka kouluelämässä kulkee nimellä kymppivälkkä.

Koulunkäynnin seuraaminen näin lähietäisyydestä – olkoonkin poikkeusoloissa – on kasvattanut kunnioitustani opettajia kohtaan. Työ on toden totta vaativaa, ja näissä olosuhteissa entistä haastavampaa. Silti opettajat jaksavat tsempata ja kannustaa oppilaita, neuvoa tehtävien teossa ja kerrata, kerrata ja kerrata.

Yläkoululaisen opettaja lähetti alkuviikosta hyvin rauhoittavan viestin. Viestissä todetaan, että meidän vanhempien ei tarvitse olla opettajia, vaan opettajat ovat sitä varten. Viestissä kehotetaan myös tukemaan ja kannustamaan nuoriamme.

Tähän olenkin pyrkinyt.

Kouluaineiden kohdalla olen luovuttanut läksyjenteon auttamisessa erityisesti matematiikan kohdalla jo ekaluokan jälkeen. Minusta ei siis todellakaan ole apua ainakaan tässä aineessa, muissa ehkä kuitenkin jonkin verran. Mutta aika vähän lapset ovat neuvoja ja ohjeita kyselleet.

Kuten luokanopettaja viime viikolla Pieksämäen Lehdessäkin totesi, on meidän vanhempien tehtävä nyt pitää päivärytmistä kiinni ja tarjota lapsillemme henkistä tukea ja arvostusta kotona tehtävälle koulutyölle. Hermojen menettäminen ja tiuskiminen lapsille ei todellakaan auta tässä tilanteessa. Jos jotain asiaa ei kotona ymmärretä, voi opettajilta aina kysyä.

Ei kuitenkaan keskellä yötä, mitä olen kuullut myös tapahtuvan. On varsin epäreilua olettaa, että opettajat olisivat tässäkään tilanteessa tavoitettavissa 24/7. Koulutyö tehdään koulupäivän aikana kuten normaalistikin.

Ainakin toistaiseksi ulkoilua ei ole kielletty, joten ulkoilu ja liikuntatuntien pitäminen pihamaalla on suositeltava vaihtoehto. Keväinen sää edesauttaa sitä, että pienen liikuntahetken voi upottaa etäopiskelupäiviinkin ja liikkua koko perheen voimin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.