Fiksu jättää kommentoimatta toisten ulkonäköä

Kolumni

Miten saadaan kroppa kesäksi bikinikuntoon? No otetaan bikinit, puetaan ne päälle ja astellaan pää pystyssä rannalle.

Alkoiko naurattaa? Ei kyllä pitäisi, sillä sen enempää kehojen arvostelu ja oman itsensä häpeäminen ei ole ensinkään hauska juttu. Jokaisella on oikeus nauttia kesästä ilman, että perässä kulkevat hitaat ja kritisoivat katseet ja kuiskaukset.

Harva on niin pyhä, ettei olisi joskus alentunut toisten pukeutumisen tai ulkonäön arvosteluun. Hyvistä tavoista ja tilanteeseen sopivasta pukukoodista on jokaisella oma käsityksensä, ja niistä osa jaetaan yhteisestikin.

Minäkin soisin, että terasseilla ja ruokapöydissä kaikki pitäisivät paidat päällä ja nöyhtäiset napansa piilossa eikä kukaan söisi räkäänsä nenästä ainakaan toisten nähden. Mutta käsivarsia ja reisiä saa näyttää juuri niin paljon kuin itse haluaa, eikä vaaleanpunaiset paidat miesten päällä saa päätäni pyörimään.

Tyyli on jokaisen oma asia päästä varpaisiin ja myös siltä väliltä. Jos toisen ulkonäkö tai pukeutuminen alkaa häiritä, on parempi miettiä hetki miksi kuin avata suu kertoakseen oma käsitys kauneudesta toista arvostelemalla.

Joskus myös imartelevat kommentit kannattaa jättää sanomatta. Kenenkään tehtävä ei ole miellyttää toisten silmää eikä kenenkään käsitys tyylikkyydestä aja ohi muiden oikeuden olla, kuten itse on valinnut.

Jos on päärynävartalo, pitäisi lantiolinjaa häivyttää ja hartialinjaa korostaa. Rintava ei saa korostaa liikaa rintojaan.

Jos taas on vatsaa ja rintavuutta ja takamusta, pitää huomio siirtää pukeutumisella sääriin, hoikkiin ranteisiin ja nilkkoihin.

Tasaisessa vartalotyypissä pitäisi korostaa sitä naisellisuutta ja harteikkaan häivyttää y-malliaan ja suosia tummia sävyjä.

Tällaisia neuvoja ja pukeutumisohjeita tursuavat etenkin naistenlehdet, ja niiden tarkoitus on auttaa löytämään omalle vartalotyypille pukevin vaate. Ohjeet sinänsä eivät ole vaarallisia tai kauhistus, mutta niitä leimaa yksi valitettava ajatus: vartalossa on osia, joita pitää häivyttää, ja niitä, joita pitää korostaa – ehkä jopa hävetä.

Miksi pyöreän pitäisi kaivata vyötäröä, jota ei ole, tai pienirintaisen saada poveensa runsautta, jota ei ole? Erilaisuus on kaunista, eikä ihmisyys synny tehdasmuoteilla.

Jonkin keskimääräisen ihanteen tavoittelun ja pukeutumisohjeet olisi hyvä heittää sivuun ja pukea ylle sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä saa oman olon parhaaksi – vaikka se olisi sitten pyöreyden peittelyä ja katseen siirtämistä ranteisiin.

Ulkonäköpaineet eivät katso sukupuolta, vaikka naiset tuntuvat olevan eniten arvostelun kohteena. Odotuksia ja käsityksiä ylläpitävät paitsi media myös kaikki arkipäiväiset keskustelut, joita käydään yhteisöissä, kaveriporukoissa ja myös siellä kotipeilin edessä. Mitä pienemmät korvat sieppaavat mitä tahansa ulkonäköön liittyvää tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä, sitä vahvemmin rakentuu käsitys normaalista ja peräti hyväksyttävästä.

Lasten aikana jokaisen pitäisikin miettiä omia puheitaan niin itsestä kuin muistakin.

Olenpa taas lihonut. Näyttävätpä nämä käsivarret kauheilta. Hirveä kaksoisleuka tuossakin kuvassa. Ei kyllä yhtään sovi trikoot tuollaiselle ihmiselle. Mitä noidenkin tyttöjen vanhemmat ajattelevat, kun päästävät kaupungille noin meikattuna.

Arvostelun sijaan on hyvä harjoitella lempeyttä niin muita kuin itseäkin kohtaan. Kauneutta on juuri niin monenlaista kuin on ihmisiäkin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.