Heitetään tavarat pois ja aletaan säästäjiksi

Kolumni

Kuluttamisinto on ihmisiltä hiipumassa, kun kodit pullistelevat tavaraa, josta osa on jo menettänyt arvonsa ja ajankohtaisuutensa. Pitäisi ajatella ilmastoa ja opetella säästämään, kuten Facebookissa ja aikakausilehdissä moni perheenemäntä neuvoo: helposti saa säästöön jopa useita satoja euroja kuukaudessa, kun alkaa säätää talouttaan.

Näyttääkin siltä, että säästäminen on uusi trendi. Kun ihminen on tähän asti ilmaissut itseään ostamalla sitä ja tätä ja matkustamalla lentäen sinne ja tunne, tuottaakin jatkossa tyydytystä säästää tulevaisuutta varten. Tavoitteeksi voi asettaa aikaisemman eläkkeelle jäämisen tai osakesijoittajana toimimisen. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vapaudesta.

Vapautta on opetella elämään kotimaisilla juureksilla, asua pienemmässä asunnossa ja säätää lämmitystä pienemmälle.

On okei opetella pitämään kirjaa tuloista ja menoista, kierrättää, käydä alennusmyynneissä, outleteissa ja kirpputoreilla, tuunata vaatteita ja hankkia koneita yhteisomistukseen.

Mutta sitä ennen heitämme kaiken tähän asti keräämämme roinan pois, sillä nykyaika vaatii eleetöntä sisustusta, johon ei kuulu lipastojen päällä ajelehtiva roina. Pois posliinikissat ja kyntteliköt, puurasiat ja pahka-astiat.

Avuksi voi ottaa japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon kehittämän KonMari-menetelmän.

Sanotaan, että menetelmä on hämmästyttävällä tehokkuudella innostanut tuhannet ihmiset ympäri maailmaa luopumaan sellaisistakin tavaroista, joita tavallisesti hillotaan vinteillä ja varastoissa vuosikymmenestä toiseen.

Kondo on sitä mieltä, että esineisiin sitoutunut menneisyys on painolastia, joka estää ihmistä elämästä nykyhetkessä. Muistoesineistä luopumista on turha pelätä, sillä emme menetä esineen mukana muistojamme.

Itse asiassa muistoista säilyttämisen arvoisia ovat vain ne, jotka pystyy muistamaan ilman esineiden apuakin.

Vaikka tulevaisuus ilman turhaa tavaraa ehkä kiehtookin, säästää sitkuttelija liian pieniksi menneitä vaatteita, koska ajattelee käyttävänsä niitä sitten kun laihtuu ja hän myös säilyttää keskeneräisiä käsitöitä, koska aikoo tehdä ne valmiiksi sitten kun on aikaa tai innostusta. – Lopulta tosin käy niin, että huomaa vaatteita pyöritellessään ajattelevansa, ettei kyllä käyttäisi niitä vaikka laihtuisikin.

Niinpä niin, tavaraan kytkeytyvät nostalgisoinnit ja ajatushäröt ovat vain ositus siitä, että ei ole enää mukana kehityksessä. Ilana Aalto kirjoittaa kirjassaan Paikka kaikelle, miten tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan, että menetyksenpelkoinen uskoo menettävänsä rahaa, jos luopuu tavaroista. Tunnearvon takia ihminen näkee oman tavaransa arvokkaampana kuin se todellisuudessa on. Tavaran arvo kuitenkin romahtaa sillä sekunnilla kun tuote viedään ulos kaupasta ja raha on menetetty.

Tulevaisuudenpelkoinen ihminen taas ajattelee, että tavaraa voi vielä tarvita.

Itsensä huijaaja elää toisten odotusten mukaan. Hän hankkii ja säilyttää tavaraa fantasiaminäänsä varten ja siksi, että kertoo omistamillaan tavaroilla muille, kuka haluaisi olla. Hän esimerkiksi piilottaa rakkaat viihdepokkarinsa kirjahyllyssä maailmankirjallisuuden klassikoiden taakse, koska haluaa näyttää sivistyneeltä. Tavarasta kiinni pitämiseen on lukuisia syitä.

Muutos on ilmassa. Yhä useampi toivoo elämänsä tavaroiden sijasta palveluja ja elämyksiä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.