Hermo pinnassaja sietokyky nollassa

Jostakin syystä talvi kiristää ihmisten hermoja nykyisin poikkeuksellisen paljon.

Jo pelkästään lumi ja pakkanen riittävät monelle pahan tuulen aineksiksi. Paleltaa ja ahdistaa.

Tuntuu siltä, että ihmiset ovat muutaman leudomman talven aikana täysin unohtaneet, että lumi ja ajoittain kovakin pakkanen nyt vain sattuvat kuulumaan normaaliin suomalaiseen talveen. Sietokyky siihen on kuitenkin täysin nollassa.

Talvi aiheuttaa hampaiden kiristelyä vähän kaikkialla. Omakotitaloasukkaat raivoavat, kun pitää tehdä lumitöitä. Naapuri huokaa raskaasti, miten lumi voikaan v.....ttaa. Se tulee suoraan sydämestä. Työkaveri huokaisee aamulla töihin kävellessämme: "V... että minä vihaan tätä talvea" ja samaan hengenvetoon: "Mitä virkaa on tällaisella vuodenajalla, jolloin tekee vaan mieli olla sisällä ja kuolla."

Auramieskin saa osakseen nyrkinheiluttelua, kun kehtaakin jättää jälkeensä paksun lumivallin. Eräs auramies kertoi lehdessämme viime talvena, ettei nykypäivänä ole mitenkään harvinaista, että kimpaantuneet kansalaiset esimerkiksi heittelevät lumiauran eteen lapioita ja lumikolia ja kun aura sitten runnoo ne, vaaditaan kaupungilta korvauksia.

Talvinen raivo yltää jopa toimintaan, jonka pitäisi olla lähtökohtaisesti hauskaa. Esimerkiksi hiihtäjien tunteet kuohahtelevat, mistä on näilläkin lumilla saatu lukea lehdistä.

Ladulla ei saa kävellä, mutta sen todistaminen ei oikeuta huutamista saati väkivaltaisia tekoja. Jos suksiminen saa hermot niin kireälle, kannattaisiko vaihtaa lajia?

Julkisuuteen nousseiden juttujen perusteella vaikuttaa välillä siltä, että kauas on tultu niistä ajoista, kun punaposkiset hiihtäjät nauttivat talvisesta lajista ja morjestivat iloisesti vastaantulijaa.

Nyt ladulla pusketaan eteenpäin veren maku suussa ja huutokauppakeisaria lainaten hermo pinnassa.

Tietenkin on kärjistettyä sanoa näin, mutta silti vaikuttaa hieman siltä, että talviliikuntaan kuuluva luonnosta ja raikkaasta ilmasta nauttiminen on nykypäivänä jäänyt muiden tavoitteiden alle.

Kuten montaa muutakin lajia, on hiihtoakin pakko suorittaa tavoitteellisesti, ja kun urheillaan, siinä niin sanotut sunnuntailiikkujat ovat vain tiellä.

Toisaalta hiihtäjillekin on tehty kiusaa tekemällä laduilla milloin minkäkinlaista ilkivaltaa. Mistä tällainen käytös kumpuaa? Entäpä niin kutsuttu sarjakairaaja, joka pelkkää ilkeyttään oli käynyt yön aikana kairaamassa lukuisia avantoja retkiluistelureitille? Talvi teetättää monenlaista.

En muista, että esimerkiksi lumipyryistä ja pakkasesta olisi ennen tehty sen kummempaa numeroa.

Nyt tänäkin talvena on kuitenkin nähty ja koettu muun muassa valkoinen kurittaja, lumi-inferno ja räjähtävä pakkanen. Dramaattisten ilmausten takana ei kuitenkaan ole mitään sen ihmeellisempää kuin normaalia talvisäätä. Nyt siitä on kuitenkin luotu poikkeustila, josta selviämiseen jaetaan jopa neuvoja.

Omasta mielestäni talven pitääkin olla oikea talvi, eikä mikään kuukausia kestävä lokakuu kurakeleineen ja vesisateineen. Pakkanen on pukeutumiskysymys. Pimeydessäkin on puolensa ja nyt kun valon määrä alkaa päivä päivältä lisääntyä, se tuntuu uskomattoman hyvältä. Sitä paitsi, jatkuva valittaminen ei voi tehdä hyvää. Mitä se auttaa.

Talvea on vielä jäljellä melko pitkälti. Yritetään jotenkin selviytyä.