Hurraa, Savon Pallon ystävät ja kaikki tukijat!

Joskus pahimmista asioista kasvaa suurta ja kaunista. Kun Keskuskentän huoltorakennus roihusi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, alahuuli väpätti itselläkin.

Jos ei ole tunne urheiluseuratoimintaa, yhden kopin tuhoutuminen ei juuri hetkauta: muutama viiri ja lippu, joukkueiden pelipaidat ja nappikset, kasa jalkapalloja - pelkkää materiaa.

Empatia kuitenkin kumpuaa toisten tilanteen ymmärryksestä ja sen aiheuttamasta myötätunnosta. Pienessä seurassa kaikki tehdään suurella sydämellä ja syvällä omistautumisella. Jos pelkästään ajatellaan edustusjoukkuetta, pelaajat harjoittelevat ison osan vapaa-ajastaan ja käyttävät pitkiin pelimatkoihin viikonloppuja ja iltojaan. Toki harrastukset maksavat rahaa ja myös aikaa, mutta Kolmosenkin sarjatasolla pelaaminen on rankkaa ja motivaationa on oltava muu kuin kunnia tai raha. Lähinnähän siinä ne rahat menevät.

Niinpä kaikkien pelitarvikkeiden tuhoutuminen on valtava isku, ja tuskin talkoilla itse kunnostettu pukukoppikaan oli siellä aikaa viettäville yhdentekevä paikka.

Tulipalo olisi voinut olla kuolettava isku Pieksämäen jalkapalloylpeydelle, mutta ihmisten myötätunnon ja lajirakkauden ansioista siitä tulikin yhteishengen voimannäyttö, joka vielä odottaa viimeistä näytöstään.

Savon Pallon entinen valmentaja Mikko "Monska" Seppälä ei ota kiitoksia vastaan, vaikka ne hänelle suuresti kuuluvat. Ilman Monskan aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa tuskin olisi syntynyt sellaista tuki-ilmiötä, joka nosti SaPan huoltorakennuksen tuhkista valtakunnallisten lehtien otsikoihin ja lopulta jaloilleen.

Monska lupasi juosta Varkaudesta Pieksämäelle, jos SaPan kausikortteja myydään 700 kappaletta. Hänen aloitteestaan käynnistyi mieletön kausikorttikampanja, jonka innoittamana jalkapallon ystävät eri puolilta Suomea ostivat kausikortteja tuen eleenä. 25 euron hintaisia kausikortteja on myyty nyt yhteensä yli 650 kappaletta, ja varoja kerätään parhaillaan myös pelipaitamyynnillä: Savon Pallon ystävät voivat ostaa seuran paidan tai painattaa oman paidan omalla tekstillä ja numerolla.

Kun kaikki on pitänyt hankkia seuran makkaragrillistä ja jääkaapista alkaen, euroille on suuresti käyttöä.

Edustuksen joukkueenjohtaja Ville Leppänen epäilee, että ilman ihmisten auttamishalua olisi ehkä selvitty tästä kaudesta mutta tuskin seuraavasta.

Tällaisen äärellä kivettyneempikin vihreä sydän alkaa väristä herkistyksestä. Vaikka suurin osa urheiluseuroista kamppailee vähenevien rahallisten ja inhimillisten resurssien kanssa, ihmiset voidaan saada mukaan ainakin sen pahimman hädän hetkellä.

Savon Pallolla hätä alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa takana ja edessä aika juhlia. Paras tapa tehdä se on lähteä katsomaan edustuksen kotipelejä Keskuskentän katsomoon ja pukea päälle vihreää.

Seuraava mahdollisuus on jo tänä perjantaina, mutta elokuussakin ehtii. Silloin Monska lunastaa lupauksensa ja kipittää maratonin Savon Pallon kunniaksi.

Maratonin uuvuttava mies ei tokikaan yksin vastaa päivän viihteestä: päivällä Keskuskentällä järjestetään koko perheen tapahtuma.

On ihmeellistä, miten näin raskaan kauden keskellä seurassa riittää vielä puhtia ja intoa tehdä jotain näin suurta. Mutta niin vaan riittää. Se jos mikä kertoo asenteesta, josta meidän kaikkien olisi hyvä oppia.