Hyvä keppostelija ansaitsee järkytyksen jälkeiset naurut

Halloween-juhla on perinteisesti keppostelun aikaa. Ei ehkä täällä Suomessa, mutta esimerkiksi Amerikassa tähän juhlaan panostetaan toden teolla. Kepponen napsahtaa vaikkapa raa'an kananmunan muodossa ulko-oveen, jos karkki vai kepponen -kiertelijöille ei löydy annettavaa.

Talot koristellaan mitä mielikuvituksellisimmilla koristeilla, eikä kauhuakaan unohdeta. Elokuvateatterit näyttävät tähän aikaan vuodesta kauhuelokuvamaratoneja, ja televisiokanavilta tulee uusia ja vanhoja elokuvia myöhäisiltojen ratoksi.

Halloweenin vieton maltillinen leviäminen esimerkiksi Suomeen ei ärsytä enää niin paljon kuin se teki ensimmäisinä vuosina. Suomalaiseen perinnekulttuuriin liittyy vahvasti pyhäinpäivän vietto, mutta halloween on suhteellisen uusi tuttavuus.

Kaupoista toki löytyy jo tänä päivänä jos jonkinlaista juhlakrääsää, ja erilaisia suomalaiseen suuhun sopivia reseptejäkin on kehitelty.

Keppostelijat ovat aivan oma rotunsa. Moni on ainakin joskus vieraillut jonkin sortin pilailupuodissa tai vähintään markkinoiden pilailukojussa.

Jotkut taas vievät keppostelun aivan uudelle tasolle. Tällaiset ihmiset kylvävät ympärilleen jännitystä ja naurua, joskus jopa ihan oikeaa kauhua.

Tunnen yhden tällaisen henkilön.

Paras minulle koskaan tehty kepponen tuli nimenomaan kyseiseltä henkilöltä. Hänellä on tapanaan leikkisästi muksautella käsivarttani, ja kerran napautin häntä kädessäni olleella ruokalusikalla suoraan otsaan.

Hieman liian kovaa, myönnettäköön.

Vähän ajan kuluttua kyseinen henkilö tallusteli luokseni juttelemaan aivan arkipäiväisistä asioista. Huomasin hänen päässään järkyttävän näköisen punaisen läikän, joka tihkui jotain nestettä. Aivan kuin palovamma kudosnesteellä. Mainitsin järkyttyneenä asiasta miehelle, ja hän totesi päätä vähän jomottavan. Taisipa ottaa pari huojuvaa askeltakin sivusuuntaan.

Lusikkanäpäytys oli selvästi mennyt liian pitkälle.

Pyytelin tietenkin vuolaasti anteeksi, ja omatuntoani alkoi välittömästi kolkuttaa. Kunnes tuo hyväkäs alkoi nauraa ja tajusin, että kyseessä oli ketsupilla höystetty pila.

Erinäisiä kertoja eteeni on yhtäkkiä laskeutunut kumisia hämähäkkejä, perhosia ja ilmapalloja. Toinen ystäväni on joutunut paranormaalin pullonliikuskelun kohteeksi kesken työpäivän.

Pullokepponen oli itse asiassa äärettömän hyvä. Tyhjään pulloon viritetty siima liikutti pulloa huomaamattomasti, mutta kuitenkin niin, että aistimus paranormaalin läsnäolosta oli vahva.

Pullokepposta edelsi huolellinen valmistelu. Jo aamulla ystäväni sai nähdä Youtubesta mystisiä videoita, joissa tapahtui jotain paranormaalia. Tämä tietenkin valmisteli aivoja tulevaan kepposeen.

Tarvitseeko mainitakaan, että vainoharhaisuus kasvaa vähitellen. Pienet rasahdukset, ovien avaaminen ja kaappeihin kurkistaminen vaativat valmistelua ja varautumista. Koskaan ei tiedä, mikä tai kuka oven takaa hyppää.

Viimeksi eilen jokin todella hyppäsi. Avatessani kahvikaapin oven, hyppäsi päälleni musta hiiri kumilangassa. Parin sekunnin aikana ehdin tajuta neljä asiaa: päälleni hyppäsi hiiri, se koski minua ja enää en sitä nähnyt. Ja että keppostelija oli jälleen onnistunut tehtävässään.