Ilmasto jäähtyy, kun työntää pään pensaaseen

Kolumni

Älkää kuunnelko meitä, kuunnelkaa tutkijoita, on yksi ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ydinajatuksista.

Pyyntö kuulostaa kohtuulliselta, sillä kenellä muulla muka voisi olla oikeampi näkemys ilmaston lämpenemisestä, kuin asiaa ammatikseen tutkivien tiedemiesten ja tiedenaisten enemmistöllä?

Mutta kun seuraa ilmastokysymysten ympärillä vellovaa keskustelua, alkaa näyttää siltä, että parempaa tietoa löytyy keneltä tahansa.

– Tiedemaailma on sellainen, että se elää omaa elämäänsä ja me eletään täällä maapallolla omaa elämäämme, totesi perussuomalaisten riveissä sahayrittäjästä europarlamentaarikoksi edennyt Teuvo Hakkarainenkin.

Hakkaraisen kommentti on hyvä esimerkki ajan hengestä. Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että kyyti on alkanut pelottaa monia.

On kaivattu ja saatu populistisia ja autoritäärisiä johtajia, jotka jakavat asiat mustiin ja valkoisiin, ilman harmaita alueita.

Lupaavat tuoda takaisin vanhat hyvät ajat, jotka olivat oikeasti nykyisiä huonompia, mutta saattavat näyttää paremmilta nostalgian sumuverhon läpi tirkisteltynä.

Esiintyvät kansan tahdon ääninä ja heittävät bensaa herravihan liekkeihin. Tutkijat saavat tästä osansa, jos ovat löytäneet tutkimuksissaan jotain vanhaa maailmanjärjestystä uhkaavaa.

Ilmastodenialismi tai ilmastoskepsismi, kummalla nimellä sitä nyt tahtookin sanoa, on mielenkiintoinen ilmiö. Sitä nimittäin esiintyy hämmästyttävän paljon myös tieteelliseen ajatteluun nojaavien ihmisten keskuudessa.

Sama ihminen voi olla huolissaan rokotevastaisuudesta ja pitää vaihtoehtoisia hoitomuotoja humpuukina.

Ja lainkaan tuskaa tuntematta väittää, ettei ilmastonmuutosta ole olemassakaan, tai jos on, niin ihmisellä ei ole siihen osaa eikä arpaa.

Hauska ristiriita piilee myös siinä, että ilmastodenialismi, maahanmuuton vastustaminen ja muukalaisviha kulkevat usein käsi kädessä.

Sillä mitä luulette tapahtuvan, kun lisääntyvä kuumuus ja kuivuus pilaavat viljelymaat ja ajavat ihmiset liikekannalle? Tai kun merenpinta nousee alavilla mailla ja tekee samat häätötoimet, ei tosin kuivuuden vaan suolaisen veden avulla?

Eivät nämä ihmiset, kymmenet tai sadat miljoonat, jää aloilleen odottamaan kuolemaa. He lähtevät liikkeelle.

Palataan vielä Thunbergiin.

Hänen viestinsä ei miellytä, mikä ei yllätä.

Mutta se yllättää, kuinka alhaista ja primitiivistä raivoa kuusitoistavuotias autistinen lapsi on onnistunut herättämään aikuisissa miehissä.

Nämä olennot ovat pilkanneet Thunbergia, uhanneet tappaa ja lähettäneet paskaa postipaketissa. Kutsun heitä olennoiksi, koska ei tällä tavalla toimivia voi miehiksikään sanoa.

Kuinkahan monella heistä on itsellään lapsi? Ja mitä he sanoisivat, jos heidän lastaan kohdeltaisiin samalla tavalla?

Sinänsä en jaksa kovin paljoa välittää iltapäivälehtien kommenttipalstojen möykästä.

Siellä on ylikorostuneena väestönosa, joka vetelehtii kotona päivät pitkät ja purkaa pahaa oloaan kaikkiin, jotka ovat oman, pienen ja tunkkaisen kuplan ulkopuolella.

Enemmänkin olen pettynyt tämän ajan mahtimiehiin, joista moni on yhtynyt Thunbergia ja sitä kautta myös tiedettä pilkkaavien kuoroon. Ja niihin tavallisiin ihmisiin jotka kuvittelevat, että ongelmat poistuvat, kun pään työntää pensaaseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.