Kaikella on tarkoitus

Elämme niitä aikoja, jolloin kaupunkimme ympäristörakentaminen tältä vuodelta alkaa olla lopuillaan. Koska näiden hankkeiden tarkoituksesta ei ole kovin paljon tiedotettu, lienee parasta vähän selventää.

Kangaskadulle on tehty Prisman innoittamana ässämutka. Sen alempi sakara melkein houkuttelee ajamaan reipasta vauhtia. Liukkaalla kelillä tämä voisi olla ongelma, mutta asia on hoidettu turva-alueella. Kuljettaja ei joudu noloon tilanteeseen ulosajon sattuessa. Hän päätyy suoraan tankkauspisteelle, jossa voi todeta ihmettelevälle katselijalle, että viimeisillä höyryillä tultiin, ihan pakko oli oikaista.

Ässämutkan viereen on tehty hieno kevyen liikenteen väylä, joka jatkuu Selkiöntien yli. Jatkuu, kunnes päättyy kuin seinään Sammontien jatkeena olevan kävelytien kohdalla. Tai ei seinään, mutta mainoskylttiin kuitenkin.

Tämä on tarkkaan mietitty teko. Kun uuden baanan houkuttelemat turistit lähtevät kävelylle, he joutuvat hetkeksi pysähtymään. Takaisin ei viitsi heti lähteä. Kangaskadun ylitys ilman suojatietä ei rekkojen seassa houkuttele, joten katse käännetään oikealle. Ja mitä siellä näkyykään; yläkoulun, ent. lukion, os. Keskuskoulun ylväät pylväät.

Toisaalta uusi väylä palvelee Tikankadun ja Pohjolankadun asukkaita kauppareissullaan. He luonnollisesti kävelevät Kangaskadulle ja uutta väylää pitkin takaisin Pohjolankadun kohdalle ostoksille päästäkseen. Tämä on kansanterveyden kannalta merkittävä teko.

Rantapolun varrella on harrastettu risusavotointia. Tämä on tehty vaalien huolellisesti luonnon monimuotoisuutta. Kaadetut lepät, pajut ja muut puut on jätetty ristiin rastiin paikoilleen lahoamaan. Trump-haravointia ei ole tehty. Tästä on merkittävä hyöty maaperän eliöyhteisöille.

Erityismaininnan ansaitsee, että ojien reunoilta kaadetut puut on jätetty ojiin. Näin on huomioitu myös vesieliöiden tarpeet. Kalevalankadun pohjoispään viheralueen kunnostuksessa pieniä puita ei ollut ojaan kaadettavaksi, joten penkereet jätettiin kasvamaan mitä upeimman näköistä vatukkoa.

Pieksänjärven eliökannasta on jo aiemminkin huolehdittu jättämällä tuulen, tai vanhuuden kaatamat puut kaikkine juurimutineen järveen.

Sisäänajoteiden varteen on pystytetty kookkaat kaupungin mainoskyltit. Ne ovat suurikokoisia, joten ensin on tehty pienimuotoinen avohakkuu, sepelikukkula ja sille johtava tie.

Joku on jo ihmetellytkin kylttien haaleahkoa sävyä ja huonoa luettavuutta tietämättä, että kysymyksessä on harkittu keino turistien vauhdin hiljentämiseksi jo ennen taajama-aluetta. Jos kiikaroivia autokuntia alkaa suorastaan pysähdellä, kylttien kohdalle voidaan tehdä reilu levennys. Alueen reunaan pystytetään tylsien kaupunkikarttojen sijasta Vedenjakaja Reitistön kartat. Jos kiikariton turisti ei vielä levennykseltäkään näe tekstiä lukea, niin tie kyltin vierelle on jo valmiina.

Me emme ole millä tahansa mäellä asuvia savolaisia, joiden rojektit ovat aloittamista vaille valmiita. Edellä mainitut suurhankkeet on jo tehty. Olemme kuitenkin myös nöyriä ja vaatimattomia. Joidenkin toteutusten kohdalla on ollut pakko himmailla, etteivät naapurikaupungit ihan kateudesta halkeaisi. Esimerkiksi suunnitellun iglun kaarevia kulmia oli pakko terävöittää. Samasta syystä, jo aikoja sitten, omakotialuetta halkovan Pienolantien asfaltointi kaikkine töyssyineen lopetettiin Pirttimäenkadun risteykseen.

Mitähän jänskää ensi vuonna tapahtuu?