Kaikesta siitä, mikä on meille kaunista ja rakasta

Kolumni

Pieksämäen seudulla on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja ja koko Etelä-Savossa niitä on lähes 800.

Niinpä äskettäin Uhomäeltä löydetyt erikoiset, muinaisilta työkaluilta vaikuttavat kivet eivät hätkähdytä, eivätkä yllätä. Pieksämäki on ikuinen risteysasema. Korkealta mäeltä näkee kauas joka suuntaan, niin muinoin ja nykyisinkin, kun seuraamme naapurien elämää eri kunnissa ja maakunnissa.

Arkeologisten kaivausten mukaan ensimmäiset asukkaat asettuivat Pieksämäen alueelle yli 7000 vuotta sitten. Jääkauden aikaisen jään väistyessä pohjoiseen kuivui ylänneseutu nopeasti. Vakinaista asutusta Pieksämäellä on ollut 5000 vuoden ajan.

Kivikautinen ihminen valitsi asuinpaikkansa pitkälti samoin perustein kuin nykyihminen.

Ihanteellinen paikka on aurinkoinen, kuiva ranta – meidän aikoinamme se voisi sijaita esimerkiksi Metosniemessä Naarajärvellä.

Samalla tavalla muinainen ihminen tunnisti turvallisen ja hyvän paikan: Naarajärvellä on tutkittu lähes 300 neliömetrin kokoisen noin 5 700 vuoden ikäisen rakennuksen jäänteet. Paikalla on asuttu ympäri vuoden, käy ilmi kasvijäänteistä.

Tuohon aikaan osattiin jo hirsisalvosten teko, mutta hirsistä ei rakennettu koko seinää vaan niiden tarkoitus oli estää maata valumasta asumuspainanteeseen.

Yleensä ihmiset liikkuivat kesäisin ja talvisin sinne, missä oli kunakin vuodenaikana parhaat mahdollisuudet saada ruokaa ja suojaa. Keihäillä ja nuolilla pyydystettiin hirviä, peuroja, karhuja ja hylkeitä sekä lintuja ja pienriistaa, ongittiin kaloja ja pyydystettiin niitä erilaisin pyydyksin. Luonnosta kerättiin marjoja ja kasveja.

Oman mausteensa sen ajan elämään antoi kaupankäynti, jossa saatiin Itämeren etelärannoilta meripihkaa ja piikiveä Venäjältä. Oma saviastiatuotanto lähti Saimaan rannoilla käyntiin noin 6 200 vuotta sitten. Säilytysastioita muotoiltiin myös puusta ja nahasta.

Jää suli Pieksämäeltä ja koko Etelä-Savon alueelta noin 11 000 vuotta sitten ja seudulle saapuivat pian ensimmäiset ihmiset, jotka kulkivat alueella metsästämässä niin kesällä kuin talvellakin, kerrotaan Etelä-Savon kulttuuriperintötietokannassa, johon on laatinut selvityksen arkeologi Martti Koponen Savonlinnan maakuntamuseosta.

Vilkkaasta metsällä kulkemisesta kertovat maakunnan lukuisat ruuhilöydöt sekä Haukivuorelta löydetty 7000 vuoden ikäinen reenjalas, joka maakunnan vanhin ajoitettu esine.

Suurin osa meistä nykyisistä ihmisistä nauttisi samoista asioista kuin muinaisihminen ja pelkäisi samoja asioita.

Ihmisen mentaalinen rakenne ei liene juuri muuttunut vuosituhansien aikana.

Niinpä me lihomme, kun ruokaa on saatavissa ympäri vuoden runsaasti, elämme vanhaksi, koska onnettomuudet tai sairaudet eivät meitä lannista. Moni myös kärsii elämisen sietämättömästä keveydestä, koska kokee, että nykyihmisen elämässä ei ole todellisia haasteita.

Kuinka moni kuitenkaan lähtisi aikamatkalle kivikauteen, keskiaikaan tai edes 1900-luvun alkuun silloinkaan, kun olisi valittavissa, että matka kohdistuu Pieksämäen seudulle omille nykyisille asuinpaikoille.

Kotiseutuhenki ja Pieksämäki-identiteetti rakentuu muun muassa tietoon siitä, että täällä on asunut ihmisiä hyvin pitkään ja että läpikulkijoita on ollut kaikkina aikoina. Pohjimmiltaan pieksämäkeläiset ovat suvaitsevaisia ja ymmärtävät erilaisuutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.