Katoaminen, jota maailma ei unohda

Netflix julkaisi perjantaina kahdeksanosaisen dokumenttisarjan vuonna 2007 kadonneesta englantilaisesta kolmevuotiaasta pikkutytöstä Madeleine McCannista. Dokumentti sai jo ennen julkaisua valtavan mediahuomion ympäri maailmaa. Dokumenttia kritisoitiin erityisesti Madeleinen vanhempien suunnalta ja tukijoukoista, koska sarjassa esiintyy tapauksen entinen tutkinnanjohtaja Goncalo Amaral.

Amaral on kirjoittanut tapauksesta kirjan, jossa hän viittaa vahvasti siihen, että vanhemmat olivat pikkutytön murhan ja ruumiin kätkemisen takana.

Palataanpa hetkeksi vuoteen 2007, toukokuun alkupäiviin. Portugalin Algarvessa, Praia de Luzin kylässä lomaillut perhe koki järkytyksen yöllä 3. toukokuuta, kun Madeleine oli kadonnut asunnosta illalla. Perheen vanhemmat olivat ystäviensä kanssa syömässä läheisessä tapas-ravintolassa. Seurueen aikuiset kävivät omien sanojensa mukaan tasaisin väliajoin katsomassa lapsiaan, kuten he olivat tehneet koko loman ajan iltaisin.

Kate-äidin havaittua Madeleinen kadonneen huoneesta, alkoivat massaetsinnät välittömästi. Sekä lomakeskuksen henkilökunta että vieraat osallistuivat etsintöihin jo ensimmäisenä yönä.

Poliisi hälytettiin myös paikalle, mutta ensimmäinen partio saapui lomakeskukseen vasta noin neljän tunnin kuluttua ensimmäisestä hälytyksestä.

Dokumentti pureutuu vahvasti lähipäivien tapahtumiin, silminnäkijähavaintoihin sekä poliisin toimintaan. Madeleinen vanhemmat Kate ja Gerry ovat vuosien varrella ilmaisseet tyytymättömyytensä Portugalin poliisiin, joka ei heidän mielestään tehnyt tarpeeksi lapsen etsimiseksi. Lisäksi vanhemmista tuli jonkin ajan kuluttua tapauksen pääepäillyt, vaikka heitä ei virallisesti mistään syytettykään. Portugalissa henkilö voidaan nimetä julkisesti arguidoksi, mikä tarkoittaa suomeksi käännettynä nimettyä epäiltyä. Portugalin laki erottelee arguidon ja epäillyn toisistaan.

Dokumentissa pääsevät ääneen tavalliset portugalilaiset, jotka joko seisovat vanhempien syyttömyyden takana tai ovat heitä vastaan. Kansan mielipide vaihtui tiheään tahtiin, mikä näkyy dokumentin edetessä vahvasti. Moni halusi vanhempien olevan syyllisiä, jottei Portugalin ja Algarven turismi kärsisi.

Briteissä McCannien syyttömyyteen uskottiin vahvemmin. Vanhemmat saivat runsaasti kritiikkiä osakseen myös siitä, että he olivat jättäneet lapsensa vartioimatta yksin mennessään syömään aikuisporukalla.

Moni britti puolustaa vanhempia sanomalla, että tämä on normaali toimintatapa heidän maassaan.

Vastapuoli taas kyseenalaistaa tämän käytännön ja kysyy muun muassa sitä, mikseivät McCannit käyttäneet lomakeskuksen tarjoamaa lastenhoitopalvelua yöaikaan.

Tapaus on edelleen auki, vaikka McCannit tekevät kaikkensa löytääkseen lapsensa. Vanhemmat uskovat vahvasti siihen, että Madeleine kaapattiin hotellihuoneesta ja kuljetettiin välittömästi pois maasta. Ihmissalakuljettajien verkosto on laaja ja nopea, joten sieppausteoria on hyvinkin mahdollinen.

Äitinä tällainen ajatus on ahdistava ja hirveä. Onko oma lapsi edelleen jossain elossa? Miten hän voi? Minkä näköinen lapsi on nykyään?