Kirjailijan vahvoja naisia ja miehiä yhdistää suvaitsevuus

Kolumni

Kirjailija Kaari Utrio kertoo haastattelussa päättäneensä jo ainakin pari vuotta sitten, että ei kirjoita enää yhtään kirjaa. Asian hän toi julki vasta äskettäin. Tieto tuotteliaan kirjailijan päätöksestä pysäyttää hetkeksi, sillä onhan Utrio yksi niistä julkisuuden henkilöistä, joiden uraa ja kommentteja elämän eri aloilta seuraa kiinnostuksella.

Vuonna 1942 syntynyt Utrio oli 1960-luvulla alkaneen uransa suhteen siinä onnellisessa asemassa, että hänen isänsä oli Kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtaja ja äitinsä toimittaja. Kirjallisuus ja kirjoittaminen olivat niin ollen tyttärelle perin tuttuja asioita. Alunperin Utrio ajatteli suuntautuvansa keskiajan tutkijaksi, mutta elämäntilanne johti historiallisten romaanien kirjoittajaksi. Utrio on kertonut halunneensa kuvata sotien ja aateliston historian ohella ja sijasta arjen historiaa. Romaanikirjailijana hän on tähdännyt historian popularisointiin.

Hänen romaaneissaan seikkailee usein määrätietoinen nainen, joka onnistuu ylivoimaisen vaikeissa elämäntilanteissa päihittämään kovan kohtalon. Todennäköisesti tuhannet nuoret naiset ovat saaneet hänen romaaneistaan alitajuisia roolimalleja, jotka ovat vieneet heitä eteenpäin elämässään. Populaarikirjallisuuden voimaa kasvattajana ei kannata väheksyä.

Tokihan Utrio sitten suosiota ja nimeä saatuaan kirjoitti 1980-luvulla useita tietokirjoja, naishistoriakirjoja, joihin kuuluu muun muassa eurooppalaisen naisen orjuutuksen ja kaunistautumisen vaiheista kertovan kirjan Bella Donna. Kaunis nainen kautta aikojen.

Historiantutkija Utrion tietokirjat nostavat romaanien tavoin esiin naisten ja lasten historian, joka usein historiallisessa kirjallisuudessa jää vähälle. Eevan tyttäret on yksi hänen merkittävimmistä tietokirjoistaan. Siinä tarkastellaan naisen historiaa muinaisesta Lähi-idästä ja antiikin Kreikasta nykypäivään saakka.

Kirjassa on havaittavissa feministisen ajattelun pohjavire ja patriarkaalisen yhteiskunnan arvostelu. Teos on käännetty seitsemälle kielelle.

Kuusiosainen teossarja Familia. Eurooppalaisen perheen historia on kirjoitettu 1990-luvulla.

Kirjailijana hän on saanut kunniaa ja palkintoja. Vuonna 1973 hänelle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto ja vuonna 2002 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1995–2000.

Niinpä kirja Hupsu rakkaus jää hänen viimeiseksi kirjakseen. Siinä hupaillaan Helsingin seurapiirien kaksinaismoraalia 1830-luvulla.

Kirjoittamisen lopettamisesta Utrio perustelee lehtitietojen mukaan toteamalla, että on parempi lopettaa silloin, kun on vielä hyvä kuin lähteä alamäkeen.

Utriota voisi sanoa Suomen Agatha Christieksi, sillä kummankin kirjoja on myyty valtavat määrät ja molempien tuotanto niin ikään on mittava. Utrionkin kirjoja oli myyty yli miljoona kappaletta jo vuonna 1981.

Kiinnostavaa kyllä, Utrio perheineen perusti oman kustantamon, Amanitan, vuonna 2011. Se työllistää useita ihmisiä.

Kirjailija oli taannoin usein haastatteluissa miehensä Kai Linnilän kanssa. Usein haastatteluja lukiessa vaikutti siltä, että Utrio on miehessään löytänyt sen vahvan mieshahmon, jota hän kirjoissaan kuvasi. Linnilä kuoli vuoden 2017 elokuussa äkillisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.