Kun äiti joutui kauppareissulla vankilaan

Kolumni

Menen työpäivän päätteeksi kauppaan, kuten tavallisestikin haettuani lapset päiväkodista. Pitkä kauppalista pyörii päässäni, ja keräilen tavaroita koriin sitä mukaa kun ne kohdalle osuvat. Käyttötavarapuolella on aina kiva pyörähtää tekemässä heräteostoksia.

Ei kuitenkaan tänään, koska pienet tyttäreni ovat mukana. Olisihan sitä voinut ottaa autokärrit pienemmälle, mutta niiden kanssa kulkeminen vanhemman tytön kanssa on hieman hankalaa.

Kassalla on tällä kertaa aika lyhyt jono. Saman ovat huomanneet muut asiakkaat, ja hetken päästä perääni kertyykin jo pidempi jono.

Oman vuoroni aikana pyrin tavalliseen tapaan toimimaan rivakasti ja tehokkaasti. Ladon ostokset kassahihnalle, laitan välikapulan paikoilleen ja muistan jopa ottaa muovipussin. Tyttöjen mielestä kassojen välissä oleva portti on taas hirveän mielenkiintoinen, ja sitä pitäisi päästä kokeilemaan. Kassaneiti hymyilee lapsille, ja vanhempi tyttäreni kiipeää kassojen päässä olevalle tasolle odottamaan pastillirasiaansa kassahinnalta.

Maksettuani ostokset suuntaan tuttuun tapaan kassan päätyyn pakkaamaan tavaroita. Kunnes se tapahtuu.

Portit alkavat hälyttää hirveällä äänellä, ja joka ikinen silmäpari jonossa ja viereisissä jonoissa kääntyy tuijottamaan.

Jostain kaupan pimeästä nurkasta saapuu salamana vartija paikalle, joka pyytää mukaansa pieneen koppiin. Olen tilanteessa suhteellisen rauhallinen koska tiedän, että mitään luvatonta ei ole tullut tehtyä.

Koppi on kooltaan hyvin pieni. Mielenkiintoista kyllä, koppiin on saatu mahdutettua pienen pieni kaltereilla varustettu osio.

Minä, tyttäreni ja vartija menemme siis tuonne koppiin. Vartija on hyvin ystävällinen ja kysyy, tietäisinkö syytä sille, että portit hälyttivät? Samassa muistan, että jalassani on uudet housut, joten voisiko niihin olla jäänyt kiinni hälytin. Ja näinhän se tietenkin on. Vartija käy ystävällisesti kassalla irroittamassa housuistani hälyttimen, ja asia on sillä selvä.

Tai niinhän sitä luulisi. Seuraavana päivänä kuulen tarhan tädiltä huvittuneen kertomuksen siitä, miten tytöt ovat kertoneet äidin olleen vankilassa eilen.

Jälleen kerran mietin, mitä kaikkea tarhatädit lasten suusta kuulevatkaan pitkin viikkoa.

Oma tilanteeni kaupan kassalla on varsin hauska ja vuosienkin päästä vielä huvittava, mutta aina kokemukset eivät ole näin helppoja. Eräs lehden lukija kertoo tilanteesta, jossa hänen yläkouluikäinen poikansa joutui tylyn myyjän tarkastuksen kohteeksi. Poika ja hänen kaverinsa joutuivat antamaan reppunsa tutkittaviksi kassalla, vaikka mitään syytä tälle ei ollut. Tilanne olisi varmasti muuten ollut ihan ok, mutta myyjän tyly käytös ja se, ettei väärää ”hälytystä” edes pahoiteltu, jätti ikävän maun kaikkien suuhun.

On aina ikävää, kun lapset ja nuoret joutuvat huonon asiakaspalvelun kohteeksi. Puhumattakaan siitä, että heitä syytetään turhan takia. Reppujen tarkistaminen luvatta on kiellettyä, mutta tarkistukseen voi pyytää luvan. Väärän epäilyn jälkeen olisi suotavaa, että asiaa edes pahoiteltaisiin asiakkaalle, joka on saattanut säikähtää tilannetta toden teolla. Lapselle ja nuorelle tilanne voi olla oikeasti pelottava.

Poliisin voi aina kutsua myös paikalle, jos asia vaatii tarkempaa selvittelyä, eikä tilanne muuten tunnu ratkeavan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.