Lahnankutua, empatiaa ja haamutorjuntoja

Kolmekymmentä vuotta on sekä pitkä että lyhyt aika.

Sängystä on noustu liki 11?000 kertaa, useimpina aamuina on hierottu silmiä ja ajateltu, että olisihan tuota voinut nukkua pidempäänkin.

Sitten on vilkaistu ulos ikkunasta ja nähty vuorollaan joko kevättalven aamunkajoa, sateen rummutusta ruutuun tai keskitalven ankeita keskisävyjä ja lumen peittämiä autoja.

Aamukahvia, leipää tai puuroa, pikainen tilannekatsaus lehdestä, kuinka maa ja kaupunki tänä aamuna makaa.

Viedäänpä tämä tunnelmakuva loppuun ja vilkaistaan Pieksämäen Lehdestä, mitä paikkakunnalla tapahtui 30 vuotta eli 10?943 aamua sitten?

Moni asia on muuttunut tyystin, kuten vaikkapa lahnankutuasia.

Tänä päivänä ei kovin moni jaksa intoilla kyseisestä tapahtumasta, mutta keväällä 1989 lahnankutu rauhoitettiin lain nojalla Vangasjärvessä, Ala-Siilissä, Ylä-Siilissä, Jokijärvessä ja Pieksäjärven Pohosjoella.

Läpyskäisen kalan sen aikaisesta arvostuksesta kertoo se, että Vilhulan kylän kalastuskunta katsoi jopa tarpeelliseksi istuttaa sitä Ala-Siiliin.

Tshernobylin onnettomuus tosin varjosti kalastajien onnea: Räpsynlampi kehotettiin jättämään rauhaan korkeiden becquerel-pitoisuuksien vuoksi.

Tänä vuonna juhlitaan Kulttuurikeskus Poleenin 30-vuotissyntymäpäiviä.

Tiistaina 18.4.1989 uutisoitiin, että kulttuurijohtajan virkaan oli hakenut kymmenen henkilöä, joista neljä oli paikkakuntalaisia.

Pieksämäkeläiset hakijat olivat Jari Ropponen, Ossi Kuljukka, Mariella Haavisto sekä mystinen neljäs henkilö, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen.

Kulttuurista vielä sen verran, että Kanttilassa, jota tuolloin vielä näköjään kutsuttiin maalaiskunnan monitoimitaloksi, paljastettiin porvoolaistaiteilija Eero Mikkosen maalaus.

Rakennuksen suunnitellut professori Jouni Koiso-Kanttila oli toivonut tilaan abstraktia taidetta ja Mikkosen sinisävyinen maalaus täytti nämä toiveet kirkkaasti.

Jos me nykypäivän ihmiset olemme kärsimättömiä toistemme kuuntelijoita, emme ole muuttuneet 30 vuodessa miksikään.

Päälle puhuminen oli ajan henki jo tuolloin, ainakin SKS:n oppilaitoksilla eläytyvän viestinnän kurssin vetäneen dosentti Mirja Kalliopuskan mukaan.

Kalliopuskalla oli tarjottavanaan empaattisen asenteen riemusanoma, jonka hän uskoi leviävän tulevaisuudessa liike-elämään ja jopa opettajakoulutukseen asti.

Sitten vielä urheilua.

Tahinlammen haulikkoradalla pidettiin skeetin SM-kisat ja Pieksämäen oma poika Keijo Sormunen ampui kultaa. Kisapanosten haulimäärä oli pudotettu 32 grammasta 28 grammaan, mutta se ei näyttänyt Sormusta hetkauttavan.

SaPa ja Mikkelin Kissat kunnostautuivat F-junioreiden jalkapalloturnauksessa ja yksi maalivahti Ville Vehviläisen haamutorjunnoista tallentui lehtikuvaankin.

Maalaiskunnassa jaettiin avustuksia muun muassa Vilhulan Vireelle, Kylämäen Korvenpojille sekä Vanajan Vauhdille.

Näin sitä vaan päästiin sängystä ylös ja elettiin elämää.

Tehtiin työtä, haettiin virkoja, opeteltiin ymmärtämään toisia, taiteiltiin ja urheiltiin. Jotkut ehtivät ajatella lahnojakin.

Siinä sitä on tekemistä näihinkin päiviin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.