Laihduttavaa meditaatiota - liian hyvää ollakseen totta?

Jos joku keksisi erittäin tehokkaasti laihduttavan, välinekustannuksiltaan halvan, kaikenkuntoisille sopivan ja tehokkaita meditatiivisia vaikutuksia omaavan kuntoilumuodon, hänen luulisi tekevän keksinnöllään miljoonia.

Paitsi että tällaista kuntoilumuotoa ei tarvitse edes keksiä, sillä se on jo olemassa.

Ihminen otti kyseisen liikuntamuodon omakseen siinä vaiheessa, kun nousi neljältä jalalta kahdelle.

Kyse on kävelystä, ihmisen toisesta luontaisesta liikkumismuodosta juoksun lisäksi.

Reipas kävely vajuttaa tehokkaasti kehoon varastoituneita rasvoja, sillä syke pysyy peruskestävyysalueella, 60-70 prosentissa maksimista.

Tällä alueella jopa puolet kulutetuista kaloreista lähtee läskistä ja siksi peruskestävyysaluetta kutsutaankin rasvanpolttosykealueeksi.

Tällaisella alueella ihminen jaksaa liikkua vaikka useamman tunnin kerralla.

Puhuminenkin onnistuu huohottamatta, joten mukaan voi halutessaan ottaa kaverin ja laittaa kuntoilun ohessa maailman asioita järjestykseen.

Lihaksetkin saavat töitä kun tekee tasaisen kävelyn lomassa toisinaan intervalli-tyyppisiä vetoja tai suuntaa lenkkinsä mäkiseen maastoon.

Samalla se on hyvä keino huijata kehoa, jolla on sisäänrakennettu taipumus sopeutua ja säästää energiavaroja aina kun siihen koituu mahdollisuus.

Sitten vielä kävelyn vaikutuksista mieleen.

Jokainen kävelemistä vähänkin enemmän harrastanut tietää sen vaikutukset luovuuteen, mielikuvitukseen ja ongelmanratkaisukykyyn.

Tasainen ja pitkäkestoinen rytmi, juuri sopivasti kohonnut syke ja hiljalleen eteenpäin lipuvat maisemat kohottavat mielen arkiasioiden yläpuolelle.

Hengittäminen on yksi meditaation välineistä ja ripeä kävely laittaa sen puolen kuntoon automaattisesti.

Tuskin on sattumaa, että uskovat ihmiset eri puolella maailmaa uskovat kävelyn tehoon.

Muslimit kävelevät Mekkaan autiomaan halki ja englantilaiset pyhiinvaeltajat Canterburysta Roomaan.

Jeesuskin vaelsi erämaassa 40 päivää ja yhtä monta yötä nähdäkseen tulevaisuutensa ja valmistautuakseen siihen.

Ja vaikka kaihtaisi kaikenlaista mystiikkaa, voi varmaankin myöntää, että ihmisen kroppa on luotu kävelemään.

Onko siis ihme, jos se tuntuu hyvältä staattisten sisätöiden jälkeen?

Oikeastaan kävelyn ainoa huono puoli on se, että sillä on vaikeahkoa tehdä bisnestä.

Se ei ole erityisen trendikästä, sillä suurin osa ihmisistä siirtyy paikasta toiseen kävelemällä, puliukotkin.

Sitä varten ei tarvitse rakentaa saleja tai lähiliikuntapaikkoja, kävellä voi melkein missä tahansa, missä sitä ei erityisesti kielletä.

Kenkä- ja kävelysauvatehtailijat ottavat tietenkin oman siivunsa, mutta välineurheilusta ei vielä voida puhua. Kun katselee alennusmyynnit tarkkaan, pääsee alkuun muutaman kympin sijoituksella.

Käveleminen on mukavinta sulan maan aikaan, mutta se onnistuu myös ankeammissa keleissä.

Lumipyryyn lähteminen voi kysyä motivaatiota, mutta palkinnoksi saa edellä mainittujen terveysvaikutusten lisäksi punaiset posket ja vahvan itsensä voittamisen tunteen.