Lasten ja imeväisten suusta

Palasta pyhäksi

Minulla on seitsemän lastenlasta iältään 3kk – 14 v. Neljän vanhimman kanssa on käyty lukuisat kerrat kirkossa jumalanpalveluksissa ja ikävuosien mukaisesti he ovat saaneet osallistua suorittamalla avustustehtäviä. Intoa on riittänyt.

Piirroksia on kertynyt mummin seinälle ja asioista on keskusteltu. Nuorimpien kanssa en ole vielä selvinnyt kirkkotielle, mutta kotosalla on ollut monet mielenkiintoiset keskustelut uskoon liittyvistä asioista.

Viimeisin keskustelu talviloman aikaan oli enkeleistä. Olin ollut lähetyspiirissä ja kerroin, että siellä keskusteltiin enkeleistä. 6-vuotiaalla oli heti selkeä näkemys: ”Enkeleitä ei ole!” Johon 4-vuotias ilmoitti hyvin pontevasti: ”On niitä!” Hetken päästä tuli perustelu. ”Päiväkodissa se täti jolla on Raamattu ja joka pitää hartauden sanoi, että enkeleitä on.”

Riitaa ei syntynyt, koska nuoremman mielipide oli vahvasti perusteltu. Raamattu-sana kuitenkin innosti vanhemman ehdottamaan, että pelataanko taas sitä raamattupeliä. Salomo-peli etsittiin ja äidin kanssa sitä pelattiin ja mummikin osallistui. Mummi tiesi liian hyvin vastauksia, joten vanhempi pojista ilmoitti, että hänelle pitää lukea Raamattua, jotta hän oppisi vastaamaan kysymyksiin paremmin kuin mummi. Hän etsi Lasten Raamatun käsiinsä ja sitten sitä luettiin. Raamattua on hyvä lukea, vaikka motiivi olisi mikä tahansa. Lapsi halusi kuulla Sanaa oppiakseen ja voittaakseen.

Joku lukee uteliaisuudesta ja joku arvostelumielellä, mutta hyvin moni lukee saadakseen Jumalalta apua ja lohdutusta sen hetkiseen elämän tilanteeseensa. Jesajan kirjasta löytyy kohta ” Sana joka minun suustani lähtee, se ei tyhjänä palaa, vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan” (Jes. 55:11).

Hiljattain on eletty pääsiäisen aikaa. On muisteltu Jeesuksen asettamaa ehtoollista, Hänen kärsimystään ja ylösnousemistaan.

Vuosi pari sitten tämä enkeleiden olemassaoloa epäillyt kaveri kyseli äidiltään: ”Mitä se krusiminen oikein on?” Elettiin hiljaista viikkoa ja päiväkodissa oli kerrottu pääsiäisen ajan tapahtumista. Äiti sai sitten selville, että oli kyse Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

Sitten soitettiin mummille ja kyseltiin, mitä se on. Mummi yritti selvittää asiaa. Lopputuloksena pieni poika kertoi myöhemmin äidilleen: ”Kun haluaa tappaa jonkun, niin pitää ottaa vasara ja kaksi lautaa.”

Selitys ei tainnut mennä ihan tappiin. Tärkeintä kuitenkin on, että lasten annetaan tutustua kristinuskon sisältöön ja heidän kanssaan pohditaan asioita ja niistä keskustellaan. Monesti oma uskokin raikastuu, kun sen joutuu sanoittamaan yksinkertaisesti.

Eikä se niin vaarallista ole, vaikka joskus selitys menee pieleenkin tai sitä tulkitaan hiukan erilailla kuin oli tarkoitus. Taivaan Isällä on taito kääntää asiat oikein päin.

Ensi sunnuntaina on äitienpäivä ja sen aihe kirkkovuodessamme on ”Taivaan kansalaisena maailmassa”. Viimeisissä tilanteissa, joissa Jeesus oli opetuslastensa seurassa, hän kehoitti: ” Rakastakaa toisianne” ja niinkuin mummuni kuolinvuoteellaan sanoi: ” Eläkää sovussa keskenänne.”

Ennen radion ja television aikaa varsinkin äideillä oli tapana laulaa töitä tehdessään virsiä ja hengellisiä lauluja. Moni aikuiseksi varttunut muistelee, miten se tuntui turvalliselta. Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Me olemme Kristuksen tuoksu” (2.Kor.2:15).

Mekin voisimme mietiskellä, mitä tuoksua levitämme ympäristöömme ja millä tavalla, kun elämme taivaan kansalaisina täällä maailmassa. Jeesus toivoisi, että levittäisimme Hänen tuntemisensa tuoksua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.