Lihava, kalju ja keski-ikäinen suomalainen mies

Kolumni

Otsikko on raadollinen ja joidenkin mielestä ehkä etovakin, eikä se ole omiaan herättämään lukuhaluja. Mutta se on kovasti totta, ainakin joka kerta kun katson itseäni peiliin. Ja aina silloin tällöin tulee katsottua, sivusilmällä tosin, ja ikään kuin ohimennen.

Ja tuon otsikon kaltainen mies siltä katsoo takaisin joka kerta. Lisäksi kun katselen ympärilleni, niin huomaan samankaltaisia miehiä olevan enemmänkin, vaikka kaikki ovatkin vähän erinäköisiä ja erikokoisia.

Puoli vuosisataa elettyä elämää on jättänyt jälkensä. Vuodet ovat piirtäneet uraa naamariin. Eletyn elämän pitääkin näkyä, että voi sanoa eläneensä. Muuten tämä kaikki olisi vain sellaista haaleassa vedessä huljuttelua, eikä se olisi elämää ollenkaan.

Ikääntymisen tässä vaiheessa jokainen ymmärtää ja tiedostaa sen tosiasian, että hyvin todennäköisesti elämää on vähemmän edessä kuin sitä on jo takana. Jossain vaiheessa Tuonelan lautturin veneen kokka kopsahtaa omaan laituriin sen viimeisen kerran meidän jokaisen kohdalla. Siinä vaiheessa se on sitten tämän lorun loppu.

Elämän rajallisuutta on joutunut viime aikoina pohtimaan paljonkin varsinkin koronan vuoksi. Vaikka kyseinen virus ei ole, vielä, saavuttanut sen enempää itseäni kuin omaa lähipiiriäni, niin asian kohtaaminen lienee kuitenkin vain ajan kysymys. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se pakota näitä edellä mainittuja seikkoja ajattelemaan. Kun on joutunut kahteen otteeseen elämänsä aikana sairaalaan vakavan virusinfektion vuoksi, niin välttämättä en haluaisi kokea sitä kakkua enää kolmatta kertaa.

Tulevaisuudessa asiat ovat varmasti monessa suhteessa nykyistä paremmin. Ainakin ihmiset elävät kauemmin ja toivottavasti myös terveemmin, tai ainakin terveellisemmin. Tänä vuonna syntyvän suomalaisen poikavauvan voi odottaa kuolevan keskimäärin alkuvuodesta 2097. Vastasyntyneiden poikien elinajanodote on 78,7 vuotta ja tyttöjen vastaavasti 84,2 vuotta.

Vastasyntyneiden miesten elinajanodote vuonna 1971 oli 65,89 vuotta ja naisten 74,21 vuotta. Eli siinä suhteessa on selvästi tultu parempaan suuntaan. Nouseva elinajanodote ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen välttämättä elää varmasti nykyistä pitempään. Siihen vaikuttavat jokaisen omat elintavat, perityt geenit ja luonnollisesti myös ympäristö.

Viisikymppinen alkaa olemaan monessa asiassa varsinainen veteraani, mutta ei vielä mitenkään vanha. Nykyään viisikymppinen on kuin entinen nelikymppinen ja nelikymppinen on vastaavasti entinen kolmekymppinen.

Jos minulta nyt kysytään, että miltä se elämä tuntuu viisikymppisenä näin muutaman päivän kokemuksella niin vastaan, että ei sen kummallisemmalta kuin aikaisemminkaan. Olen kasvanut isoksi, mutta en edelleenkään kovin aikuiseksi. Monessa asiassa olen yhä se vimmainen parikymppinen koltiainen, joka hakee edelleen omaa paikkaansa tässä kosmoksessa.

Olen onnekseni saanut kokea isyyden ja vanhemmuuden vasta näin kypsemmällä iällä. Osaan arvostaa tasaista ja rauhallista perhe-elämää ihan eri tavalla kuin nuorempana. Lapset ovat elämäni suurin saavutus nyt ja tulevaisuudessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.