Lupauksia yhdessävietettävästä ajasta

Sain jokunen vuosi sitten olla mukana silloisen työtoverini viisikymppisillä. Sankari toivoi juhlissaan lupauksia yhdessä vietettävästä ajasta. Niitä kertyi runsaasti vilttipiknikeistä nuotioiltoihin ja rokkikeikoista elokuvailtoihin.

Ajatuksena siis oli, että sankari saa lähitulevaisuudessa viettää aikaa elämäänsä enemmän tai vähemmän kuuluvien ihmisten kanssa mukavan yhteisen tekemisen merkeissä.

Lupauksia on kuulemma lunastettu ahkerasti ja mukavia yhteisiä hetkiä on riittänyt ja riittää edelleenkin.

Idea on kerrassaan mainio, sillä aika tuntuu nykyisin olevan yhdellä jos toisellakin todella kortilla. Tapaamisaikaa pitää välillä etsiä kalenterin kanssa ja sosiaalisia suhteita hoidetaan yhä enemmän ja enemmän verkon välityksellä.

Tosiystävyys toki kestää pitkänkin erossa olon, mutta silti liian vähäinen yhteydenpito harmittaa ja tuntuu pistona omassatunnossa.

Kyseinen lahjaidea tuli mieleen nyt, kun jouluun on aikaa enää reilu kuukausi. Moni pähkäilee parhaillaan päässään, mitä ihmettä taas kellekin ostaisi.

Jos veikkaan oikein, pientä stressiäkin asian suhteen saattaa olla ilmassa. Varsinkin aikuiselle mieluisen lahjan keksiminen voi olla todella vaikeaa, kun kaikilla tuntuu olevan jo kaikkea.

Kahvipöydässä muutamien läheisten kanssa tuli juuri puheeksi, jos tänä vuonna jättäisimmekin lahjat ostamatta. Päähäni pälkähti: entäpä jos varastaisin idean ja antaisin lupauksia yhdessä vietettävästä ajasta.

Voisi keksiä vaikka mitä hauskaa ja mukavaa, kuten lähteä yhdessä konserttiin tai keikalle, teatteriin, syömään, elokuviin, luontoretkelle...

Yhteinen aika on kultaakin kalliimpaa. Kun asiaa tarkemmin miettii, en tiedä mikä tavara korvaisi aidon läsnäolon.

Aikuisena sen kuuluisan joulumielen löytäminen voi myös tuntua hankalalta. Jos ja kun taika on kadonnut, joulufiilistä täytyy lähteä etsimään.

Luulen, että avain tähän saattaa piillä ilon tuottamisessa toisille ihmisille. Nyt on vielä hyvää aikaa miettiä, mitä mukavaa voisi tämän joulun alla keksiä.

Avun antaminen on aina hyvä keino. Paitsi että sillä saa hyvän mielen autettavalle, auttaminen lisää tutkitusti omaakin onnellisuutta.

Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta löytyy ryhmiä, joiden kautta voi päästä auttamaan esimerkiksi kotipaikkakuntansa vähävaraisia lapsiperheitä tai yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole varaa juhlistaa joulua millään tavalla. Pieksämäeltäkin tällainen ryhmä löytyy. Ja toki löytyy myös perinteisempiä keräyksiä, joihin voi osallistua.

Viime jouluilta on kokemusta siitä, että sosiaalisen median auttamisryhmät ovat aktivoineet ihmisten auttamishalun. Sitä on varmaankin ollut jokaisella jo ennestään, mutta moni ei ehkä ole oikein keksinyt sopivaa tapaa kanavoida apuaan. Somesta löytyvä hyväntekeväisyyskampanja on tarjonnut vastauksen.

Jokainen löytää oman tapansa auttaa tai ilahduttaa, kun hiukan asiaa pohtii. Se voi olla joululahjan hankkiminen vähävaraisen perheen lapselle tai vaikkapa lumenluonti iäkkään naapurin talon edustalta. Jos tarjoutuu tekemään palveluksen tai pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavana, on se aivan yhtä arvokasta kuin taloudellinenkin apu.

Tapoja on niin monia kuin on tekijöitäkin, mutta hyvä mieli on aina taattu. Siinä on ripaus joulun taikaa.