Marikaupassa

Kolumni

Joitakin vuosia sitten japanilainen järjestelyasiantuntija Marie Kondo julkaisi kirjan KonMari, Siivouksen elämänmullistava taika. Kirjaa myytiin ympäri maailmaa miljoonia kappaleita, Suomessakin yli 50 000. Ilmeisesti sitä myös luettiin, koska menetelmästä muodostui suorastaan kultti. Kannattajat perustivat Facebook-ryhmiä, konsultteja koulutettiin.

Menetelmän perusidea on, että ihminen käy läpi koko omaisuutensa ja kysyy itseltään jokaisen tavaran kohdalla: ”tuottaako tämä esine minulle iloa”. Jos vastaus on ei, siitä luovutaan.

Meidän kahden hengen talous ei alkanut karppailemaan, tai lakto-hekto-vegeiksi, eikä ostanut 20 kilon hula-vannetta. Emme jättäneet tarjousta Jari Aarnion entisestä talosta mahdollisesta Kinder-ominaisuudesta huolimatta. Marien kirjakin jäi ostamatta, emmekä hurahtaneet mullistavaan taikaan. Siivottiin edelleen ihan perinteisellä tyylillä. Tavaroista ei luovuttu ja niitä pideltiin kädessä vain siksi, että alta ja päältä voi pyyhkiä pölyt. Minusta on kuitenkin mukava kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos kuitenkin olisimme alkaneet ”konmarittajiksi”.

Lievän järjestelyn jälkeen olisimme varmaan löytäneet vaimon kanssa itsemme istumassa lootusasennossa olohuoneen paljaalla lattialla tuijottamassa tyhjää kirjahyllyä. 36 hyllyä käsittävän kolossin purkaminen ei olisi tuottanut iloa, eikä vaimo olisi suostunut ehdotukseeni tilata, tyyliin sopien, paikallisia karatekoja mäiskimään hyllykkö päreiksi. Tai ei se olisi aivan tyhjä, sillä yhden hyllyn keskellä olisi tietysti KonMari-kirja tiiliskivillä tuettuna. Sen alapuolella olisivat lastenlapsien kuvat. Joku roti kuvittelussakin on oltava.

Saattaa olla, että jonakin marraskuun harmaana iltana olisi mieleen hiipinyt ajatus, että voisiko sitä kuitenkin vuosien jälkeen hankkia pari kynttilänpätkää pimeyttä piristämään. Ja juuri silloin kännykkä (vaimon kännykkä säilytettiin) piippaisi saapuneen viestin merkiksi. Ja voi tätä ilon ja onnen päivää; Marie Kondo on avannut nettikaupan.

Kuvittelusta reaalimaailmaan, uutinen on totisinta totta. Juuri kun kaikki maailman ihmiset ovat luopuneet tavaroistaan, Marie ilmoittaa myyvänsä mielellään tilalle uusia. Tämän täytyy olla taloustieteen Nobelin arvoinen suoritus.

Kondon mukaan tärkeintä on, että ”ihmiset ympäröivät itsensä tavaroilla, jotka tuottavat iloa”. Ympäröivät! Tällaisia tavaroita ovat kuulemma ainakin Kondon kaupan kristallit ja puukepit.

Toivottavasti suomalaiset firmat ovat haukkana tilanteen päällä. Ainakin KonMariannet ja KonMaripaidat vietäisiin varmasti käsistä.

Meidän ei tarvitse kyseisiä tuotteita tilata. Meillä on jo kristallia Tallinnasta ostettujen maljakoiden muodossa. Ne ovat niin painavia, että hyllystä yhdellä kädellä nostettaessa päivän kahvakuulatreenit on tehty. Voimien väistämättä huvetessa joudumme varmaan tiskaamaan ne kahdestaan.

Puukeppejä löytyy pieneen kantolaukkuun pakattuna. Parikymmentä rumpupalikkaa tuottaa minulle jo kädessä pidettynä iloa. Euforian tasolle tämä yltyy, kun pääsee soittamaan niillä oikeita rumpuja bändin kanssa.

Voisin ehkä kuitenkin yhden tavaran tilata. Minusta kiva olisi pronssinen keittiövälinelaatikko hintaan 275 dollaria. Tämä ihan perintösijoituksena jälkipolville, sillä pronssin käyttöikä on melkein yhtä pitkä, kuin plutoniumin puoliintumisaika.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka tuntee monta KonNaria.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.