Me too -kampanja pitää tärkeän aiheen pinnalla

Kolumni

Vuonna 2017 räjähdysmäisesti maailmalla levinnyt me too -kampanja on jälleen ollut tapetilla elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin oikeudenkäynnin jatkuessa. Pitkään odotettu oikeustaistelu on jo ehtinyt saada makaaberejakin piirteitä heti pitkän oikeudenkäyntiprosessin alkumetreillä.

Odotettavissa toki oli, että puolustus tulee tekemään kaikkensa mustamaalatakseen todistajina olevia naisia, mutta silti asian todistaminen sen tapahtuessa oli monelle asiaa sivusta seuraavalle liikaa.

Erityisesti kampanja iski taide- ja kulttuurialalle. Esimerkiksi juurikin Harvey Weinsteinin tyyppisiä tapauksia alkoi tulla ilmi toinen toisensa jälkeen ympäri maailmaa.

Elokuva- ja teatterialalla on jo valmiiksi olemassa tietynlainen asetelma esimerkiksi ohjaajan ja näyttelijöiden välillä. On ollut hämmästyttävää huomata, miten moni ohjaaja on onnistunut nostamaan itsensä niin korkealle jalustalle, että heidän käytöksensä voi olla melkein millaista tahansa.

Väärältä on tuntunut monen julkitulleen naisen kohdalla se hyökkäys, jonka kohteeksi he ovat joutuneet. Jostain syystä vääryyttä kokeneen naisen ääni pyritään yhä edelleen vaientamaan liian helposti nykyisessä yhteiskunnassa.

Jossain tapauksissa naisia ei olla edes uskottu, vaan heitä on syytetty valehtelusta, asioiden väärin muistamisesta ja suoranaisesta kostonhimosta. Tällainen asetelma on varsin hankala, eikä vähiten naiselle, joka syyttää miestä seksuaalisesta häirinnästä tai hyväksikäytöstä.

Helposti herää kysymys; miksi edes vaivauduin?

Idoleiden ja suurmiesten syyttäminen ja erityisesti syytösten hyväksyminen tuntuu olevan monelle liian kova pala nieltäväksi. Ilmeisesti sitä on helpompaa ajatella, että pahat puheet eivät ole totta.

Me too -kampanja on kokenut runsaasti vastustusta myös Suomessa. Kampanjan on sanottu kohdistuvan vääriin ihmisiin väärällä tavalla. Kirjailija Pirkko Saisio on todennut, että me too -kampanjassa sekoitetaan helposti asioita ja syytöksiä. Hänen mielestään yksittäisiä henkilöitä ei myöskään pitäisi vetää julkisuuteen syytösten kohteena. Olen vahvasti eri mieltä Saision kanssa.

Saisio on lisäksi pohtinut, miksei asioihin ole puututtu jo silloin kun ne ovat tapahtuneet.

Tämä on sinänsä hyvä kysymys, mutta varsin monimutkainen. Moni häirinnän kohteeksi joutunut ei oikeasti tiedä mitä tehdä asialle sillä hetkellä, kun se tapahtuu. Asia voi seurata mukana pitkäänkin, ja ajan kuluessa ihmismieli pyrkii unohtamaan ja tukahduttamaan väärinkohtelusta nousevat tunteet.

Sitä suuremmalla syyllä on tärkeää, että jokainen seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä kokenut tuntee olevansa turvassa puhuessaan julkisesti kokemistaan asioista. On myös muistettava, että tälläkin hetkellä moni kyseenalaisilla tavoilla toiminut henkilö saattaa pohtia tekemisiään, ja valmistautua vastahyökkäykseen ihan varmuuden vuoksi. Moni voi myös elää siinä uskossa, ettei ole koskaan tehnyt mitään väärää ja jopa tosissaan uskoa, että kaikki syy on uhrissa.

Tästä syystä asioiden tuominen keskusteluun on äärimmäisen tärkeää yhä edelleen, jotta kukaan uhri ei joutuisi kantamaan raskasta taakkaa loppuelämäänsä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.