Miksi eurovaaleista pitäisi kiinnostua?

Kolumni

Talven taittuessa kevääksi nousin laivaan Turusta. Elettiin maaliskuuta 2003, ja olin pakannut rinkan pullolleen. Edessä oli runsaan viikon mittainen matka Euroopan ytimeen, Brysseliin.

Olin vieraillut aiemmin sekä Hauhon että Tampereen kaupungintalolla tutustumassa kuntademokratiaan ja päässyt käymään myös Suomen eduskunnassa. Nuo kokemukset olivat tuoneet paperista päätöksentekoa ehkä hieman ymmärrettävämmäksi, mutta tällä kertaa olin jonkin vielä juhlavamman äärellä.

Olin matkalla Euroopan parlamenttiin Brysseliin.

Tuolloin 16 vuotta sitten kannoin huolta ilmastonmuutoksesta enkä lentänyt, vaan otin junan Tukholmasta Kööpenhaminan ja Malmön läpi Kölniin ja sieltä Brysseliin. Yksi yö laivalla ja toinen junassa, niin aamu valkeni Belgiassa.

Junamatka Euroopan läpi oli jo itsessään kokemus. En ollut sitä ennen kulkenut yhtä pitkää reittiä rataa pitkin.

Maisemat muuttuivat Etelä-Ruotsin vehreydestä Tanskan tasaisiin ja sateisiin peltoihin. Mustaharakoiden parvet viilettivät taivaalla. Kun saavuttiin Ruhrin teollisuusalueiden takamaille, ne jäivät mieleeni terävinä kuin aikaa kestävät valokuvat.

Juna kulki lautan kyydissä Tanskasta Saksaan, ja siellä tarkastettiin passit. Rajamuodollisuus ei juurikaan hälventänyt tunnetta Euroopasta, jossa liikkuminen on vapaata ja helppoa.

Euroopan unionista on muodostunut valtioille yhteinen pöytä, jossa pelkkien kansallisten etujen sijaan yhdistyvät rajat ylittävät poliittiset tavoitteet ja arvot. Niiden edistämisessä ovat mukana kaikki suomalaiset mepitkin.

Oma osansa unionilla on ollut myös siinä, että Euroopassa on rauha.

Brysselissä vierailin Euroopan parlamentissa, mutta istuntoa siellä ei ollut. Silloinen parlamentin jäsen Heidi Hautala (vihr.) esitteli ryhmänsä tilat ja kertoi parlamentin toiminnasta.

Yksi opiskelukaverini työskenteli harjoittelijana parlamentissa ja oli Hautalan avustaja. Sitä kautta sain konkretiaa parlamentissa tehtävästä politiikasta ja siellä vaikuttamisesta.

Mieleen jäi myös vierailu Euroopan unionin Suomen edustustossa, jonka toimintaa esitteli edustuston silloinen erityisasiantuntija Alexander Stubb. Myös Euratom eli Euroopan atomienergiayhteisö oli ohjelmassa.

Reissun aikana sai hyvän katsauksen siihen lainsäädäntö- ja sopimustyöhön, jota Euroopan unionissa tehdään.

Matka Brysseliin oli valtava etuoikeus, ja se on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että olen äänestänyt kaikissa eurovaaleissa.

Euroopan parlamentin vaaleissa alkaa ennakkoäänestys ensi keskiviikkona 15. toukokuuta. Missään muissa vaaleissa äänestysprosentti ei ole yhtä alhainen. Viime kerralla ei päästy Suomessa edes yli 40 prosentin.

Äänestysaktiivisuuden alhaisuus on demokratian kannalta huono asia. Europarlamentilla on Suomen eduskuntaa enemmän valtaa esimerkiksi ilmastoasioissa ja maataloustuissa.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen on arvioinut, että yksittäisellä europarlamentaarikolla voi olla jopa enemmän valtaa kuin suomalaisella ministerillä. Euroopan parlamentin päätökset koskettavat suoraan 500 miljoonaa EU-maassa asuvaa ihmistä.

Myös meitä suomalaisia.

Jos siis yhtään tuntuu siltä, että sopiva ehdokas voisi löytyä kaikista tarjolla olevista, EU-vaaleissa äänestäminen todellakin kannattaa – ja se myös vaikuttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.