Nuoruus kesti 33 vuotta

Milloin nuoruus päättyy?

Tähän kysymykseen ei ole olemassa yksinkertaista ja yleispätevää vastausta, mutta katson oman nuoruuteni päättyneen 33-vuotiaana.

Tuolloin nimittäin alkoi tuntua siltä, että kropan, tämän ruoalla, juomalla ja unella toimivan pienoisvoimalaitoksen takuuaika alkoi olla ummessa. Ei siis käyttöikä suinkaan, mutta se aika jolloin kaiken voi odottaa toimivan pääsääntöisesti ongelmitta.

Ensin kiukustui umpilisäke. Tämä ongelma hoitui puolen tunnin veitsen heiluttelulla, mutta pari kivuliasta päivää ja yksi nukkumaton yö piti kuitenkin odottaa.

Vanhoina hyvinä aikoina tuohon olisi todennäköisesti kuollut, mutta kirurgit ovat osanneet hoitaa nämä jutut rutiininomaisesti jo ties kuinka kauan.

Seuraavana iltana olinkin jo kotona.

Siitä toivuttiin nopeasti, mutta seuraava riesa odotteli jo oven takana.

Tällä kertaa riehaantui sellainen elin, jota naisilla ei ole lainkaan, ja jonka olemassaolosta eivät miehetkään tiedä mitään ennen kuin se tulehtuu.

Ajattelin typerästi, että luonto korjaa pikkuviat ja annoin tilanteen pahentua parin-kolmen viikon ajan. Se oli virhe.

Säästän lukijat yksityiskohdilta, mutta sen voin sanoa, että ruljanssi kesti vuosia ja syötätti antibiootteja ja tulehduskipulääkkeitä uskomattomat määrät.

Hengissä selvittiin ja vaivakin tuli lopulta häädettyä, mutta vatsa otti tästä kaikesta itseensä.

Sen kanssa saikin sitten juosta lääkärillä, keliakiakokeissa ja ultraäänitutkimuksissa. Lopullinen toipuminen kesti ainakin puolenkymmentä vuotta.

Tämän maagisen 33 vuoden rajapyykin jälkeen olen käynyt läpi sarjan erilaisia myös rasitusvammoja.

Ajattelin aloittaa juoksuharrastuksen ja tämä innostus palkittiin hyppääjän polvella. Pari vuotta kipuilua, kortisonia ja lopulta puukkoa.

Minulla täytyy olla näihin vaivoihin jonkinlaista synnynnäistä alttiutta, sillä käsipuolella onnistuin hankkimaan itselleni vuoronperään sekä golfkyynärpään että tenniskyynärpään, aivan mitättömillä jutuilla kaiken lisäksi.

Näistä päästiin kyllä aikanaan yli, mutta kirjoitan tätäkin tekstiä varovasti ja työergonomiaa lähes vainoharhaisesti miettien, sillä tällä hetkellä minulla on kummassakin ranteessa jännetupintulehdus.

Naurettavan pieniähän nämä vaivat ovat kun ne laittaa oikeaan perspektiiviin. Vakavia sairauksia ei ole ollut ja kulkutauditkin ovat kiertäneet minut kaukaa jo pitkään.

Mutta kyllä niistä sen tajuaa, että nuoruus on kaukana takana. Eikä siinä mitään, sillä vaikka kroppa olikin silloin paremmassa kunnossa kuin nyt, on siinäkin ikäkaudessa omat persemäisyytensä.

Ja kaikesta oppii jotain, vaivoistakin. Tässä jotain teillekin muistutukseksi.

1. Ota kropastasi kaikki irti silloin kun olet vielä nuori ja kuolematon. Tee työtä, riehu, juhli, valvo, soita, urheile, mikä ikinä sinua kiinnostaakin. Sitä ei nimittäin kaksikymppisenä arvaakaan, kuinka moneen paikkaan jo nelikymppistä osaa kolottaa.

2. Jos jokin paikka alkaa renkata, mene ajoissa lääkäriin. Tulipalo on helpointa sammuttaa silloin kun se on vielä pieni ja mitätön suhu.

3. Iloitse niistä päivistä kun olet terve, sillä terveys ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Rahalla voi ostaa monenlaisia palveluita, mutta sairauksia ei voi ulkoistaa kenellekään toiselle. Ne on kannettava itse.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.