Nykyihminen ei tiedä mitään todellisesta pimeydestä

Kolumni

Illat pilvillä pilatut, yöt kuin häivä helvetistä – päättyisi tämäkin päivä.

Kuta kuinkin näin kuvaa runossaan luonnon ilmiöitä mutta ennen kaikkea elämän tummia sävyjä Hannu Salama.

Monelle syksyaika ennen joulua on valon vähyyden takia vaikea. Pimeys masentaa, lunta odotetaan peittämään tumma maa. Silloin maisema ja koko elämä valkenee. Tulee valkea joulu ja hiihtokelit.

Hämäryydestä kärsiville ehkä antaa uutta ajateltavaa tieto, että nykyihminen ei tiedä todellisesta pimeydestä mitään. Me vain unohdamme, kuinka tuskallisen hämärä maailma oli ennen sähkön tuloa.

Kynttilä tuottaa vain noin sadasosan sadan watin hehkulampun tuottamasta valosta. Kun avaa jääkaapin oven, saa enemmän valoa kuin useimmissa kotitalouksissa oli 1700-luvulla.

Valtaosan historiaa öinen maailma on ollut todella pimeä paikka, kirjoittaa Bill Bryson kirjassaan Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona.

Kuvaus pimennyssäännöstelystä Isossa-Britanniassa toisen maailmansodan alkaessa luo käsityksen tilanteesta, jossa valoa ei ole.

Kolmen kuukauden aikana oli erittäin tuomittavaa, suorastaan laitonta pitää vähäisintäkään valoa öiseen aikaan.

Sääntöjen rikkojat voitiin pidättää tupakan sytyttämisestä ovensuussa tai tienviitan valaisemisesta tulitikulla. Muuan mies sai sakot, koska ei peittänyt akvaarionsa valolämmittimen hehkua. Tuolloin hotellit ja toimistot viettivät tuntikausia ripustaen pimennysverhoja ja ottaen niitä sitten pois.

Autoilijat joutuivat ajamaan melkein pilkkopimeässä, edes kojelaudassa ei saanut olla valoa. Niinpä he joutuivat arvioimaan sen, missä tie oli sekä sen, millä vauhdilla he ajoivat.

Välttääkseen törmäämästä reunakiveykseen tai mihinkään sen viereen pysäköityyn ryhtyivät autot ajamaan keskellä valkoisia viivoja, mikä olikin hyvä ratkaisu tilanteeseen, kunnes he kohtasivat samalla tavalla menetteleviä vastaantulevia ajoneuvoja. jalankulkijat olivat jatkuvassa vaarassa, koska jalkakäytävästä tuli esterata näkymättömien lyhtypylväiden, puiden ja katukalusteiden takia.

Erityisen pelottavia olivat raitiovaunut, joita kutsuttiin äänettömäksi vaaraksi.

Pimennyssäännöistä johtui, että sodan neljän ensimmäisen kuukauden aikana sai surmansa kaikkiaan 4 133 ihmistä, mikä oli sadan prosentin lisäys edellisvuoden vastaavaan aikaan nähden. Suurin osa uhreista oli jalankulkijoita. Pudottamatta ainuttakaan pommia Luftwaffe surmasi jo 600 ihmistä kuukaudessa, British Medical Journal totesi.

Tilanne rauhoittui pian ja ihmisten elämään päästettiin vähän valaistusta. Pimennyksen kuvaus muistuttaa kuitenkin siitä, että länsimaisissa olosuhteissa on totuttu runsaaseen valaistukseen, josta olemme monin tavoin riippuvaisia.

Kaikki on suhteellista, niin myös valon määrä. Lapsena marraskuun lopun ja joulukuun alun hämärät päivät ja pimeät illat olivat salaperäisiä ja sadunomaisia, kun tonttu saattoi vilahtaa täällä ja tuolla ja aamun valjettua saattoi jopa löytää tontun pipon ikkunan alta. Koululaisena ajatukset olivat koulun joulujuhlassa ja juhlaohjelmassa, jota harjoiteltiin noina pimeinä joulunalusviikkoina.

Kannattaa keskittyä takkatuleen, kynttilöihin ja koristevaloihin.

Niitä voi tuijotella pimeinä iltoina ja vain olla. Pian alkaa valjeta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.