Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Kolumni

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut alkoivat eilen useampienkin kohujen saattelemana Quatarin Dohassa. Lokakuun alkuun saakka kestävät kilpailut ovat herättäneet runsaasti keskustelua jo ennen kuin yhtäkään metriä on juostu, hypätty tai heitetty.

Kilpailijoiden saapumista Arabian niemimaan kaakkoisosaan on seurattu eri medioissa silmä kovana, ja viestit ovat olleet varsin ihmetystä herättäviä. Etenkin tasa-arvokysymykset nousivat loppuviikosta tapetille, kun suomalaisetkin naisurheilijat kertoivat lehdistötilaisuudessa torstaina kokemuksistaan lentokentältä ja kisapaikalta.

Kun maailmalle vuonna 2014 levisi tieto Quatarin voitosta yleisurheilukilpailujen järjestäjämaana, alkoi kritiikki välittömästi. Hakemuksensa yhteydessä maa oli nimittäin tehnyt tarjouksen Kansainväliselle yleisurheiluliitolle, josta oli varsin vaikea kieltäytyä. Quatar liitti hakemukseensa 30 miljoonan dollarin sponsorisopimuksen.

Lisäksi maa lupasi rakennuttaa kymmenen yleisurheilukenttää niihin paikkoihin maailmassa, joihin IAAF sellaiset haluaa.

Viimeisinä lupauksinaan Quatar ilmoitti myös maksavansa kaikkien urheilijoiden ja joukkueiden kisamatkat, sekä palkita urheilijat seitsemän miljoonan dollarin palkintopotilla.

Quatarin ihmisoikeusrikkomukset ovat herättäneet runsaasti pahennusta maailmalla. Myös työolosuhteita on kritisoitu rankasti. Suurin osa Quatarin väestöstä on ulkomaalaisia työntekijöitä tilapäisillä viisumeilla.

Laskelmien mukaan ulkomaalaisten työntekijöiden määrä on jopa 88 prosenttia.

He eivät kuitenkaan saa maan kansalaisuutta, ja moni mies saapuukin maahan töihin ilman perhettään.

40 prosenttia quatarilaisista on arabeja, ja islam on maan valtauskonto.

Konservatiivisessa maassa on kuitenkin otettu muutamia askeleita meillekin tutun tasa-arvon suuntaan. Naiset saavat maassa äänestää ja ajaa autoa. Koulutus puolestaan on ilmaista yliopistotasolle saakka sekä tytöille että pojille, tosin he opiskelevat erillään toisistaan.

Naisten asema on kuitenkin edelleen miesten vallan alla. Naiset voivat työskennellä kodin ulkopuolella, mutta perheen miesten on suostuttava tähän. Raiskatuksi tulleita naisia tuomitaan edelleen vankilaan avioliiton ulkopuolisen seksin vuoksi.

Ei siis ihmekään, että suomalaiset naisurheilijat ovat olleet hämmentyneitä kaiken tämän edessä. Vaikka arabimaissa hotellit ja resortit ovatkin usein alueita, joissa länsimaalaiset naiset voivat olla varsin vapaasti esimerkiksi pukeutumisensa suhteen, eivät naiset pysty välttymään ilkeiltä mulkaisuilta näissäkään oloissa.

Eräs ystäväni työskenteli jonkin aikaa Saudi-Arabiassa, missä maan kulttuuri tuli varsin tutuksi. Rajoitukset naisia kohtaan oli otettava tosissaan, tai edessä oli valtavia harmeja. Ajokortin 18-vuotiaana hankkinut nainen joutui työpaikalleen mennessään pyytämään miespuolisen kuljettajan, ja hotellikompleksin sekä työpaikan ulkopuolella kulkeminen eivät tulleet kysymykseenkään.

Ei ole yllättävää, että ystäväni – kuten tämän vuoden naisurheilijatkin – haaveili useita kuukausia vapaaseen Suomeen palaamisesta, ja elämästä tasa-arvoisemmassa maailmassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.