Oman elämänsä tähdet vauhdissa

Ihmismieli on joskus pelottava asia. Tämä käsitys vahvistuu helposti silloin, kun katselee dokumenttisarjoja vaikkapa kuolemaantuomituista vangeista. Esimerkiksi Netflixistä löytyy toinen toistaan mielenkiintoisempia - ja samalla karmivampia - sarjoja murhaajista. Dokumenttien aikana sitä alkaa väkisin miettiä, miten tuo ihminen on tuohon päätynyt, ja miltä tuntuu istua koko loppu elämä telkien takana.

I am a killer -sarja keskittyy kuolemaantuomittujen vankien tarinan, tekojen ja nykyisyyden kuvailuun. Ääneen pääsee niin murhaaja itse kuin hänen uhrinsa omaisetkin. Monen vangin kohdalla katsojalle syntyy ajatus siitä, ettei elämän olisi pitänyt mennä noin. Kun yksi pieni hetki elämässä määrittää ikävällä tavalla koko loppu elämän. Eikä vain tekijän, vaan mitä suurimmassa määrin myös uhrin omaisten elämän.

I am a killer -sarja antaa äänen monelle tapausten kanssa edelleen painivalle. Sanasensa pääsevät sanomaan myös viranomaiset, jotka ovat olleet jollain tapaa kosketuksissa murhiin.

Toinen mielenkiintoinen sarja on Murhaportaat, joka kertoo amerikkalaisen Michael Petersonin tarinan. Peterson nousi otsikoihin 2000-luvun alussa, jolloin hänen vaimonsa Kathleen löytyi kuolleena portaiden alapäästä. Hyvin nopeasti pariskunnan talo muuttui rikospaikaksi ja Michael pääepäillyksi vaimonsa murhaan.

13-osainen Murhaportaat on dokumenttityyppinen sarja, jonka kuvaaminen aloitettiin heti tapahtuman jälkeen. Ranskalainen tuotantoyhtiö kulki Michael Petersonin perässä vuodesta 2001 lähtien aina vuoteen 2017, jolloin tarina sai jonkinlaisen päätöksen. Välissä Michael Peterson ehti istua vankilassa kahdeksan vuotta tuomittuna vaimonsa murhasta.

Tarinaa katsoessa mielipide syyllisyydestä vaihtelee melko lailla. Tänäkään päivänä ei kukaan voi sanoa varmuutta siitä, tappoiko Michael todella vaimonsa, vai oliko kyseessä onnettomuus.

Kathleenin sisaret ja tytär ovat vahvasti sitä mieltä, että aviomies teki murhan. Pariskunnan muut lapset ja tietenkin puolustus puolestaan todistavat sarjan aikana viranomaisten törkeät laiminlyönnit ja lavastukset oikeudenkäynnin aikana.

Tarina on kuin jännittävän elokuvan käsikirjoitus.

Paitsi, että se on oikeasti jonkun elämää.

Jos oman elämän elokuva-genre pitäisi nyt määritellä, mikä se mahtaisi olla? Olisiko elämäsi pelkää komediaa, farssia, tragediaa vai kauhua? Vai olisiko se sekoitus kaikkia edellä mainittuja.

Joskus kuulee sanottavan vanhan lausahduksen: elämästäni saisi vaikka elokuvan. Silloin täytyy jo olla tapahtunut jotain aikamoista.

Muutoinhan me ihmiset elämme varsin tavallista arkea iloineen ja suruineen. Eikä moni varmaan edes haluaisikaan, että elämä olisi kuin suoraan elokuvasta. Ellei se sitten tarkoittaisi ehtymättömiä rahavaroja, romantiikkaa, komediaa ja ehkä vähän actioniakin.

Dokumentit ovat aina silmiä avaavia kokonaisuuksia. Hyvin tehty dokumentti tarjoilee asian kuin asian kaikki näkökulmat, ja jättää katsojan pohtimaan lopullista totuutta.

Dokumenttien ystävät monesti pyrkivät myös lukemaan ja etsimään kaiken mahdollisen asiasta kirjoitetun tiedon.