Pajamuisteloita ja visioita

Kolumni

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen metrovaunuja korjataan VR:n konepajalla Pieksämäellä seuraavan kolmen ja puolen vuoden ajan. Hienompi homma!

Olin mukana konepajan isossa LVI-peruskorjauksessa 90-luvun puolivälin tienoilla. Muistan, kun ihmettelimme joidenkin suunnitelmissa olleiden ratkaisujen tarkoitusta. Silloinen konepajan johtaja selvitti meille, että ratkaisuissa varaudutaan tulevaisuuteen. Niissä otettiin huomioon, että joskus korjattavana saattaa olla toisenlaistakin kalustoa. Valtion hommissa on siis ainakin Pieksämäellä ollut järkeä. Toisin kuin niillä, jotka päättivät Huutokoski-Savonlinna-radan korjauksesta.

Peruskorjaus tehtiin pääosin heinäkuussa konepajan kesäloman aikaan. Ennen aloitusta oli perjantai-päivä varattu vaativan kohteen erityispiirteiden esittelylle. Paikalla oli myös palomestari, joka erityisesti, moneen kertaan, painotti yläosien purkutöissä tulevien kipinäsuihkujen ohjausta lattiaa kohti.

Tiukan aikataulun takia purkutyöt alkoivat jo seuraavana päivänä. Minä olin tulossa Jyväskylästä, kun kännykkä hälytti ja luurissa oli tuo samainen palomestari. Hän esitteli rauhallisesti itsensä ja kysäisi sitten: ”Olikos sinulla jo jotakin tavaraa siellä konepajan sisäpuolella?” Vastasin, että siellä on neljä isoa saksilava-nosturia, miten niin? ”No, kun siellä on tulipalo”, hän vastasi.

Hivenen vaikea oli säilyttää yhtä rauhallinen puhetyyli. Sain kuitenkin sanottua olevani puolen tunnin kuluttua paikalla ja yrittäväni soittaa työkavereille. Enpä saanut ketään kiinni; kännykät olivat silloin vielä melko harvinaisia. Paikalle saavuttuani tilanne oli onneksi jo hallinnassa. Tuli ei ollut levinnyt toimistojen yläpuolisesta tilasta konepajan puolelle. Purkumiesten kipinäsuihku oli toiseen suuntaan tiensä löytänyt. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Nyt meille tulee sitten metrovaunuja korjattavaksi rekka-autoilla. Tämä kuulostaa hieman hämmentävältä, kun raiteita pitkin pääsisi konepajan sisälle asti. Tosin metron raideleveys on kaksi milliä kapeampi, mutta luulisi kiskojen ja pyörien jo kuluneenkin sen verran.

Pääasia on kuitenkin se, että metrovaunuja tänne saadaan. Nehän eivät varmaankaan kaikki ole yhtä aikaa työn alla. Tuo raideleveyksien ero on niin mitätön, että joutavia vaunuja voisi varmaan ajella pieniä matkoja ihan junakiskoilla.

Minusta olisi kiva, jos voitaisiin välillä lainata muutama metrovaunu ja vaikka pienempikin veturi niitä liikuttelemaan. Konepaja pystyisi varmasti yhdystangon tekemään.

Veturi työntäisi vaunuletkan sopivassa välissä, vähän ennen oikean junan tuloa, laiturin neljä pohjoispäähän. Veturia ei tällöin välttämättä edes huomattaisi. Ulos hyppäisi suuri joukko VR:n näytelmäkerhon jäseniä, sekä muita vapaaehtoisia. Hetken hämillisen näköisenä laiturilla pyörittyään he nousisivat takaisin metroon, joka peruuttelisi konepajalle päin. Kaiuttimista tulvisi kuulutus: ”Eksynyt länsimetro lähti raiteelta neljä, och vi vet inte vad eksynyt är på svenska”.

Vähänkö olisivat turistit ihmeissään, kuvia ja selfieitä räpsittäisiin ja jaettaisiin satamäärin. Vapaavuori saattaisi vähän hermostua, kun hänen vaunujaan lainattiin. Mitäs lähettivät, eivät taida leuhkat tsadilaiset itse osata niitä korjata.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka mielellään lähtisi metron kyytiin Pieksämäellä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.