Pohjolan pulskimmat voivat kaikin puolin paksusti

Hellesäällä on ihmismieleen sellainen vaikutus, että ajatus tahtoo karata vielä lomalle. Kesä vie mielen mennessään. Mielen lisäksi kesälomalla karkaa usein myös paino. Sen palauttamisessa takaisin on monella edessään hikinen työ.

Meidän tavallista pulskempien punnitsemiseen tarvitaan kesäloman jälkeen teollisuusvaakaa. Tavallinen henkilövaaka ei riitä raskaan sarjan lukemille. Loman päätteeksi ja arjen aluksi työvaatteisiin pukeutuminen on eräänlaista survoutumista. Peilistä näkee, että uimarengas ei jäänytkään rannalle vaan se on kasvanut tiukasti kiinni vatsan ympärille.

Siinä vaiheessa ei auta muu kuin nostaa kaikki leuat pystyyn ja syöksyä kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi en ole tässä tilanteessa yksin. Suomalaiset ovat pohjolan pulskinta väkeä. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat keskimäärin suomalaisia laihempia (HS 30.7.), kuten myös kaikki muutkin pohjoismaalaiset. Helsingin Sanomien jutun mukaan Eurostatin ja OECD:n kokoamissa tilastoissa lihavien osuus väestöstä on suurempi Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa.

Mitä ruotsalaiset sitten tekevät toisin, että pysyvät suomalaisia sutjakammassa kunnossa? Helsingin Sanomien jutun perusteella Tukholmassa kilot pidetään kurissa puistojumpalla. Sieluni silmillä osaan nähdä kuinka hoikat ja päivettyneet tukholmalaiset jumppaavat puistossa laatutekstiileihin pukeutuneina. Jostain syystä uskallan myös ounastella, että he myös hikoilevat suomalaisia hienostuneemmin. Näky on jopa esteettinen.

Vertailun vuoksi kuvittelen itseni puuskuttamassa puistojumpassa naama punaisena ja pää vettä valuen. Urheilupaitaan ja kompressiohousuihin sulloutuneena muistutan lähinnä ylipainoista bratwurstia. Siitä on esteettinen kauneus kaukana kun suomalainen ja ruotsalainen todellisuus kohtaavat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Tiina Laatikainen muistuttaa samassa jutussa, että taloudelliset tekijät saattavat olla Ruotsin ja Suomen lihavuuserojen takana. Ruotsissa esimerkiksi työllisyysaste ja talouskasvu ovat Suomea korkeampia.

Selkeimmin koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan määräytyvistä terveyseroista Suomessa on juuri lihavuus. Ammattikoululaiset ovat lukiolaisia pulskemmassa kunnossa.

Minäkin olin hoikimmillani juuri lukiossa. Sen jälkeen on suunta ollut vain ja ainoastaan ylämäkeen. Olenkin ollut enemmän kuin puolet elämästäni ylipainoinen, enemmän tai vähemmän lihava. Ja yleensä reilusti enemmän.

Suomalaisten miesten painoindeksi on noussut 1970-luvulta ja naisten 1980-luvulta lähtien. Kuulun tuohon lihavien suomalaisten suureen ikäluokkaan, joiden ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistymiseen ovat vaikuttaneet elintason nousun sekä elinympäristön ja elintapojen muuttuminen. Minun lapsuudessani ei enää hiihdetty kouluun vaan sinne mentiin taksilla. Välitunnilla sentään osattiin vielä vähän pelata jalkapalloa.

Lihavuuden syytä on monesti etsitty myös geeneistä ja perimästä. Yleensä sellainen on aika paksua puhetta. Juice Leskinen riimitteli osuvasti, että ihminen on sitä mitä hän syö. Ei kukaan syötä ketään väkisin lihavaksi. Ihan omin käsin jokainen laittaa suklaapatukan suuhunsa ja hakee lisää juustoa jääkaapilta.