Polkuja tallaan

Hiekanpään puistoaluetta aletaan uudistaa. Asiasta järjestettiin keskustelutilaisuus. En osallistunut. Tapani mukaan katselmoin valmiin työn ja kerron sitten, miten se olisi pitänyt tehdä. Kuten Huovisemme lukeneet tiedämme; jälkiviisaus on se imelin viisauden laji.

Aiheesta enemmän luettuani alkoi kuitenkin vähän huolestuttaa. Lähes poikkeuksetta käsiteltiin vain kesäkäyttöä, vaikka siellä se puisto on koko vuoden.

Siksipä päätinkin laajentaa aluetta ja käyttöaikaa. Tämä aiheuttaa tietenkin kustannuksia, mutta uskon että lähiaikojen tapausten opettamina jo suunnitteluun varataan vähintään kaksinkertainen rahamäärä.

Nukkekotia ympäröivät kävelypolut, jotka pidetään myös talviaikana kiitettävän hyvässä kunnossa. Rakennus on pimeällä metsikön keskellä lähes näkymättömissä. Nukkekodin kesäsesongin jälkeen voitaisiin syksyllä asentaa kaikille Nukkekodin ikkunoille ajastimella toimivat sähkökyntteliköt. Toisi lämpimän henkäyksen pimeneviin iltoihin.

Ylivoimaisesti suurin puute noilla mainioilla poluilla liittyy suoraan ihmisen geeniperimään. Siihen on nimittäin kirjoitettu, että rannalla olevan henkilön on välttämättä heitettävä järveen kivi.

Kesällä tämä onnistuu hyvinkin helposti. Heitellään leipiä pomput laskien, tai kivi korkeuksiin ja jännätään kuuluuko plumpsis, vai tsup.

Järven jäätyessä saattaa parhaassa tapauksessa käydä niin, että jäätyminen tapahtuu ennen lumia, kuten viime marraskuisena iltana. En ollut varma, onko Pieksänjärvi jäässä, vai näkyykö vain tyyni veden pinta. Etsin kiviä polun varrelta, mutta turhaan. Yritin potkia niitä irti polun pinnasta, mutta se oli jäässä ja kivet eivät irronneet. En tietenkään voinut jättää tutkimusta kesken, vaan heitin järveen oksanpätkän. Jäässä oli, mutta kokemus oli jotenkin vaisu.

Asia on korjattavissa. Rantapolku kulkee ajoittain aivan rantaviivan tuntumassa Solmun rannan ja mattopesulan välisellä alueella. Polun varrella on tolppiin kiinnitettyjä roskasäiliöitä. Näihin tolppiin voisi kiinnittää säilytysastiat roskiksien alapuolelle pienehköille litteille kiville.

Muoviämpärit ovat halpoja ja niitä voisi saada ihan ilmaiseksi kauppojen kampanjoista. Puistotyöntekijät tietysti jonottaisivat virka-aikana. Ehkä kuitenkin hylkäämme ne epäeettisinä.

Sen sijaan voitaisiin punoa tolppien ympärille pajukoreja. Onkohan Seutuopistolla tällaisia kursseja? Harmi, kun eduskuntavaalit tulevat liian nopeasti. Uskon, että kaupunkimme ehdokkaat olisivat innokkaasti osallistuneet tähän projektiin. Lehteen olisi saatu kauniita kuvia. Mikä parasta henkilömitoituskin olisi ollut kohdallaan; yksi kori/ehdokas.

Pajuja saa polun varrelta kiitettävästi ja litteitä kiviä löytynee edullisesti. Korien tärkein täyttöaikakin rajoittuu muutamaan myöhäissyksyn viikkoon.

Vakaa kantani on, että jokaisen pitäisi edes kerran elämässään päästä heittämään uudelle jäälle se ensimmäinen kivi. Sen pomppimisesta ja liukumisesta aiheutuva ääni on eeppinen.

Heiteltävistä kivistä tulikin mieleeni, että havaitsin eräänä iltana polulla suksien jäljet. Perinteisellä tyylillä oli menty ja välillä vapaallakin. En äitynyt minkäänlaiseen kävelypolkuraivoon. En edes ottanut luminäytteitä myöhemmin tutkittavaksi. Hiihtäkööt polulla, mutta mieluummin pertsalla. Se vie vähemmän tilaa ja on esteettisemmän näköistä.w

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka taas unohti kivet taskusta.