Rajoilla ja rakkaudella kasvattaminen kannattaa

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) kertoi viime keväänä, että nuorten alkoholinkäyttö vähenee Suomessa edelleen. Tutkimusten mukaan käyttö on ollut laskusuuntainen jo muutaman vuoden ajan.

Tutkimuksen jälkimainingeissa heräsi monen päässä kysymys: miksi näin on? Puheenvuoroissa pohdittiin myös sitä, onko esimerkiksi kannabiksen käyttö korvannut alkoholin nuorten maailmassa.

Kyselyyn tulleiden vastausten mukaan näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Suurimpana syynä tähän hienoon tulokseen on esitetty nuorten vapaa-ajan tekemisen muutosta. Muun muassa erilaiset pelit ja muu yhdessäolon muoto ovat syrjäyttäneet kännäämisen.

Kun yhä suurempi osa nuorista ei juo alkoholia, sitä suurempi osa kaveripiiristä pysyy alkoholittomina.

Muutamia vuosia sitten nuorten maailmassa nousi suosituksi niin sanotut päiväkännit. Tämä tarkoitti sitä, että humala juotiin päiväsaikaan niin, että kotiin voitiin mennä selvin päin.

Myös tämä tapa on jäämässä historiaan nuorten keskuudessa.

Kadulla örveltävä nuori on surullinen näky. Positiivisesta tutkimustuloksesta huolimatta näitäkin nuoria yhä näkyy.

Viimeksi viime viikonloppuna.

Nuori poika, arviolta 13-14-vuotias nojaili kaupungilla seinään oksentaen toistuvasti itsensä päälle. Puhe oli pelkkää örinää, eikä poika tuntunut olevan tässä maailmassa.

Onneksi paikalle saapui aikuisia, jotka hälyttivät apua. Nuori pääsi hoitoon ja kotiin.

Tapaus oli kuitenkin monella tavalla hätkähdyttävä. Erityisen hälyttävää oli pojan nuori ikä. Tosin voi olla, että lapsi oli ikäistään nuoremman näköinen, mutta aikuisesta ei kuitenkaan ollut kyse.

Kouluterveyskyselyn mukaan vajaa seitsemän prosenttia yläkoulun 8.-9. luokkalaisista tupakoi päivittäin. Lukema voi tuntua pienehköltä, mutta kun törmää röökiä antaumuksella vetävään kasiluokkalaiseen, tuntuu asia konkreettisemmalta.

Kasiluokkalainen on 13-14-vuotias.

Pakostikin sitä palaa omiin nuoruusvuosiin ja siihen, millainen maailma tuolloin oli. Kaveripiirin koostumus vaikutti hurjan paljon siihen, mitä milloinkin tuli touhuttua. Vielä enemmän vaikutti se, millaiset lähtökohdat kotoa oli saatu. Positiivinen kotikasvatus, rajat ja rakkaus estivät luultavasti suurimmat hölmöilyt.

Siksi tuntuukin käsittämättömältä, että pienet lapset saavat kukkua, tulla ja mennä yötä myöten pitkin kaupunkia. Eikä tämä ole vain urbaania legendaa, vaan tällaisia tapauksia on aivan oikeasti olemassa.

Kun kotona ei välitetä, missä lapsi milloinkin luuhaa, eivät lähtökohdat voi olla kovinkaan hyvät terveelle kasvulle.

Yksi asia kuitenkin on ja tulee aina olemaan. Nuoret ovat kokeilunhaluisia ja uteliaita. Erilaiset kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin on vain koettava jossain vaiheessa elämää, sillä sitähän elämä nimenomaan on. Kokemuksia.

Aikuisten vastuu on painava. Miten pystyä tarjoamaan nuorelle vapaus ja mahdollisuus kokeilla siipiään ja antaa nuoren ilmaista itseään positiivisella tavalla ilman, että se johtaa mihinkään haitalliseen ja vaaralliseen? Helikopterivanhemmuus kun on yhtä haitallista.

Riittävä opastus, rakkaus ja mukana kulkeminen lienevät tärkeimpiä vanhemmuuden saralla.