Söisitkö sinä jalkapalloa pelaavan lehmän?

Nyt se on tutkittu: eläinvideoiden katseleminen on terveellistä ja tekee hyvää aivoille. Yle uutisoi lokakuussa filosofiantohtori ja aivotutkija Heini Saarimäen väitöskirjasta, jonka hän on tehnyt tunteiden näkymisestä aivoissa.

Saarimäen mukaan jopa lyhet positiiviset hetket rentouttavat mieltä. Tämän vuoksi työpäivänkin lomassa on välillä ihan hyvä pitää tauko ja katsoa vaikkapa bambua syövää pandaa YouTubesta.

"Työn tuottavuuden on huomattu lisääntyvän eläinvideoiden lyhyen katselun ja niiden tarjoaman rauhoittumishetken seurauksena", kertoo Saarimäki.

Aivojen kuvantamismenetelmällä on pystytty todistamaan asia, jonka moni tunnistaa itsekin käytännössä: tunteet muokkaavat aivojen toimintaa. Positiiviset tunteet saavat mielihyvähormonit erittymään, ja samalla vähenee myös stressi.

Sen vuoksi eläinvideoita kannattaa katsella.

Hektisessä arjessa on toisinaan vaikea löytää rentoutusta. Varsinkin näin pimenevän vuodenajan keskellä illat ovat niin lyhyitä, että luonnossakaan ei juuri tee mieli samoilla. Metsien poluille eksyy ilman otsalamppua.

Jos katsoo illalla jotain liian jännittävää televisiosarjaa tai elokuvaa, stressi saataa jäädä päälle ja haitata nukahtamista. Itseään voi harhauttaa etsimällä jotain mukavaa ja lohdullista.

Eläinvideo päivässä pitää stressiä loitolla. Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa lähettelen ristiin eläinvideoita. Lyhyimmillään pätkät kestävät vain jokusen sekunnin, mutta jo niistä tulee hyvä mieli.

Yhteinen ja jaettu ihastelu vahvistaa paitsi omaa positiivista kokemusta myös keskinäistä sidettä. Kun jakaa jonkun kanssa saman lempeyden, tunne kasvaa vielä entisestään.

Kaksinaismoralismi voi paksusti. Vaikka söpöt eläinvideot tekevät meille hyvää ja inhimillistävät niissä esiintyviä olentoja, lappaamme lautasillemme usein juuri niiden ihastuttavien eläinten lajitovereita.

Kun lehmä pelaa jalkapalloa jonkun ihmisen kanssa nurmella ja kisailee kuin koira, panee se miettimään naudan erityisyyttä. Se erityisyys ja kyky nauttia olemisesta on kuitenkin myös niiden parsinavetassa seisovien lypsylehmien sisässä. Sille ei kuitenkaan koskaan ole tilaa tai mahdollisutta päästä valloilleen.

Aika harva suomalainen voisi kuvitella syövänsä koiraa, mutta moni leikkivistä lehmistä videoita jakava nauttii kuitenkin naudanlihapihvejä. Tuskin myöskään jokainen kirmaavia pikkupossuja ihasteleva jättää sianlihakastikkeet lounaspöytään.

Toiset eläimet vain ovat meille enemmän yksilöitä ja tuntevia olentoja kuin toiset, mikä selittyy kulttuurisilla tavoillamme ja omalla epärehellisellä sokeudellamme.

Mitä lähempänä eläin on ihmistä, sitä vähemmän se on meille ruokaa. Eläimet on jaettu karkeasti lemmikeihin ja kotieläimiin, joista jälkimmäinen kelpaa helposti ravinnoksi mutta ensimmäinen ei ensinkään.

Nisäkkäiden on helppo ajatella olevan tuntevia ja kokevia, koska niiden reaktioita pystymme ymmärtämään ja samaistumaan niihin edes jotenkin. Kun lehmä töytäisee palloa turvallaan takaisin ja lähtee ottamaan palautuksesta koppia, se on vähän kuin ihminen.

Ja jos se on, miksi sitä söisi? Sivistyneessä maailmassa on paljon vaihtoehtoja, eikä lihasta kieltäytyminen tarkoita ruokavalion huonontumista tai nälkää.